Catherine syntyi luultavasti hovissa ja hänen äitinsä Maria de Dalinas oli kuningatar Katariina Aragonialaisen hovinainen ja läheinen ystävä. Hänen isänsä oli Willoughdy de Eresbyn paroni William Willoughby, joka oli Henrik VIII:n hovimies. Catherinen syntyi 22. maaliskuuta, ja hänet kastettiin 26. marraskuuta. On selvää, että Catherine nimettiin kuningattaren mukaan, mutta hänen äitinsä suhde katoliseen kuningattareen ei estänyt Catherinea tulemasta yhdeksi Englannin johtavista protestanteista.
Luonne ja usko
Catherinella oli nokkela ja terävä kieli, ja hänellä oli kiihkeä halu oppia. Henrik VIII:n viimeisinä hallitusvuosina Suffolkin herttuattaresta tuli vannoutunut protestantti. Hän oli hyvin läheinen Henrikin viimeisen kuningattaren, Katariina Parrin kanssa, erityisesti herttuan kuoltua vuonna 1545. Catherinella oli vahva vaikutus kuningattaren uskomuksiin. Kun kuningattaren protestanttisuudesta tuli vuonna 1546 kiistelty aihe, kuningas määräsi kuningattaren pidätettäväksi, tosin tämä sai hänet houkuteltua kumoamaan määräyksen. Suffolkin herttuatar myös nimesi eräissä juhlissa piispa Gardinerin vähiten rakastamiensa ihmisten joukkoon.
Avioliitto
Catherinen isä kuoli vuonna 1526, ja Catherine oli vanhempiensa ainoa elossa selvinnyt lapsi. Hän peri paronin, ja seitsemän vuoden ikäisenä hänen tulonsa olivat 15 000 dukaattia vuodessa. Catherinen huoltaja oli isän jälkeen kuningas, ja kuningas myi huoltajuuden langolleen Charles Brandonille, Suffolkin herttualle. Perintöä seurasi riita, jossa Catherinen setä vaati, että omaisuuden ja arvonimen tulisi periytyä hänelle naispuolisen perillisen sijaan. Kiistan jälkeen Catherine naitettiin Suffolkin herttuan pojalle, Lincolnin jaarlille. Brandon itse oli naimisissa Henrik VII:n tyttären Mary Tudorin kanssa, joka oli Ranskan leskikuningatar. Kun Mary kuitenkin kuoli, Brandon päätti itse naida Catherinen poikansa sijaan syyskuussa 1533. Lincolnin jaarli kuoli seuraavana vuonna.
Suffolkin herttua ja hänen uusi herttuattarensa saivat kaksi poikaa, Henryn ja Charlesin. Avioliitto toi Catherinelle merkittävää etua kuninkaallisessa perheessä, mikäli kuningas tekisi sisarensa Maryn lapsista perillisiään omien lapsiensa jälkeen. Suffolkin herttua ja herttuatar tervehtivät Anna Kleveläistä virallisesti, kun tämä saapui Englantiin vuonna 1539 naidakseen kuninkaan.
Henrik VIII:n kuoleman jälkeen
Katariina Parrin kuoltua synnytykseen Suffolkin herttuatar otti tämän tyttären, Mary Seymourin, huostaansa. Herttuattaren kirjeet ystävälleen William Cecilille, joissa pyydetään tukea kuningattaren alaikäiselle tyttärelle, ovat viimeiset dokumentit lapsesta. Vuosia myöhemmin herttuattaresta tuli myös lapsenlapsipuolensa Lady Mary Greyn huoltaja, kun jälkimmäinen meni naimisiin ilman kruunun suostumusta.
Vuonna 1551 herttuattaren molemmat pojat olivat opiskelijoita Cambridgessä, mutta he kuolivat vain parin tunnin erotuksella toisistaan. Toipuakseen epäonnesta ja useista uskonsa testeistä Catherine rakensi uuden elämän. Hän meni naimisiin talouteensa kuuluvan Richard Bertien kanssa, jonka kanssa hän jakoi rakkauden ja saman uskonnollisen vakaumuksen. Tästä huolimatta hänet tunnettiin yhä parhaiten Suffolkin herttuattarena, ja hänen yrityksensä saada aviomiehelleen lordi Willoughby de Eredbyn arvonimi, olivat hyödyttömiä.
Maria I:n valtakaudella vuonna 1555 Bertiet, yhdessä muiden Englannin protestanttien kanssa, lähtivät maanpakoon mantereelle. Palattuaan Englantiin ja hoviin he asettuivat Catherinen omistamaan Lincolnshireen. Catherine ja Richard Bertie saivat kaksi lasta, Peregrine Bertien ja Susan Bertien, jotka elivät aikuisiksi.
Lähteet
↑Hart, Kelly: The Mistresses of Henry VIII. The History Press, 2009.
Aiheesta muualla
Hart, Kelly: The Mistresses of Henry VIII. The History Press, 2009. ISBN 0-7524-4835-8(englanti)
Read, Evelyn: My Lady Suffolk,: A portrait of Catherine Willoughby, Duchess of Suffolk. Knopf, 1963. (englanti)
