Carl August Ehrensvärd valmistui tykistön kadetiksi 1753. Tämän jälkeen hän kirjautui ensin Turun Akatemiaan 1754 ja sitten Upsalan yliopistoon 1755. Ura armeijassa kuitenkin houkutteli Ehrensvärdiä akateemista uraa enemmän. Sodankäyntiin hän tutustui Pommerin sodassa 1757–1762, jossa hän oli isänsä Augustin Ehrensvärdin mukana. Vuonna 1760 hänestä tuli ensin vänrikki Turun jalkaväkirykmenttiin ja seuraavana vuonna hän sai laivaston luutnantin arvon. Samaan aikaan hän toimi isänsä apuna Sveaborgin rakennustöissä. Vuosina 1766–1767 Ehrensvärd teki opintomatkan Ranskaan ja Hollantiin, jossa tutustui maiden laivastoihin.[1][2]
Ruotsiin palattuaan Ehrensvärd eteni nopeasti sotilasurallaan. Vuonna 1770 hänestä tuli armeijan laivaston kapteeni, vuonna 1772 majuri ja vuonna 1774 everstiluutnantti. Ehrensvärd oli Kustaa III:n vahva tukija, kun kuningas kaappasi vallan vuonna 1772. Palkkioksi tästä hän eteni vuonna 1777 everstiksi ja nimitettiin armeijan laivaston Suomen eskaaderin varapäälliköksi sekä Sveaborgin tykistöpataljoonan komentajaksi. Vuosina 1784–1789 Ehrensvärd toimi avomerilaivaston yliamiraalina.[1][2]
Ehrensvärd oli Kustaa III:n vahva tukija, mutta vastusti kuninkaan suunnittelemaa sotaa Venäjää vastaan. Tästä huolimatta kuningas nimesi Ehrensvärdin vuonna 1789 Ruotsin saaristolaivaston komentajaksi Kustaan sodan sytyttyä. Kuninkaan ja Ehrensvärdin välille syntyi heti ristiriitoja, sillä Ehrensvärd pyrki välttämään yhteenottoa Venäjän saaristolaivaston kanssa. Lopulta Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa elokuussa 1789 laivastot kohtasivat kunnolla. Ruotsalaiset kärsivät taistelussa suuren tappion, minkä johdosta Ehrensvärd menetti Kustaa III:n luottamuksen ja erosi saaristolaivaston palveluksesta 1790.[1][2]
Kustaa III:n murhan jälkeen Gustaf Adolf Reuterholmin holhoojahallitus kutsui Ehrensvärdin vielä palvelukseen. Hän toimi sotamarsalkan arvoisena avomerilaivaston kenraaliamiraalina vuosina 1792–1794, jonka jälkeen hän vetäytyi yksityiselämään ja keskittyi taiteellisiin harrastuksiin kartanossaan Skånessa.[1][2]
Taiteellinen ura
Ehrensvärd oli kiinnostunut kuvataiteista, joihin hän keskittyi erityisesti sotilasuransa jälkeen. Hän oli taitava piirtäjä ja maalari. Jo sotilasuransa aikana hän teki 1780–1782 matkan Etelä-Eurooppaan tutustuakseen taiteeseen. Hän myös julkaisi matkansa jälkeen vuonna 1786 kuvitetun matkakertomuksen Resa til Italien 1780, 1781, 1782 sekä taiteen olemusta pohtivan De fria konsters philosophi. Ehrensvärd suosi uusklassismia ja oli Charles-Louis Montesquieun ja Johann Joachim Winckelmannin ajatusten kannattaja.[1]
Carl August Ehrensvärd nimitettiin Ruotsin taideakatemian kunniajäseneksi vuonna 1783 ja Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1790.[1]
Perhe
Carl August Ehrensvärdin vanhemmat olivat Suomenlinnan suunnitellut sotamarsalkka, kreivi Augustin Ehrensvärd ja Catarina Elisabet Adlerheim. [1] Hän viettikin paljon aikaa lapsuudessaan ja nuoruudessaan Helsingin ulkopuolella sijaitsevalla linnoitussaarella.
Vuonna 1785 hän meni naimisiin kreivitär Sofia Lovisa Eleonora Sparren (1761–1832) kanssa. Pariskunta sai yhden lapsen: Gustaf Carl Albert Augustin (1787–1860).[1]
Bibliografia
Resa til Italien 1780, 1781, 1782. Stockholm 1786.
De fria konsters philosophi. Stockholm 1786.
Fem dagars resa i Skåne, för att se, och hämta rörelse – och förargelse
Lappalainen, Jussi T., Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. SKS, Helsinki 2011.
Syrjö, Veli-Matti: Ehrensvärd, Carl August. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–.
.png)
