Carl Arvid Mauritz Standertskjöld (7. tammikuuta 1826 Heinola – 13. toukokuuta 1901 Helsinki) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri ja vapaaherra.[1]
Standertskjöldin vanhemmat olivat kapteeni Carl August Standertskjöld ja Maria Charlotta Kalmberg ja puoliso vuodesta 1860 Catarina Paulina von Bodisco. Heidän pojastaan Alexander Robert Unosta tuli kenraalimajuri. Myös Carl Arvid Mauritz Standertskjöldin veljet Carl August Standertskjöld ja Edvard Eberhard Standertskjöld olivat kenraaleita.[1]
Carl Arvid Mauritz Standertskjöld tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun vuonna 1838. Sieltä vuonna 1846 valmistuttuaan hänet määrättiin vänrikkinä palvelukseen Henkivartioväen 3. krenatööritykistöprikaatiin. Standertskjöld ylennettiin aliluutnantiksi 1849 ja siirrettiin Henkivartioväen 3. krenatööritykistöprikaatin 5. raskaaseen patteriin 1851. Vuonna 1853 hänet komennettiin palvelukseen Tulan asetehtaalle, ylennettiin luutnantiksi seuraavana vuonna ja määrättiin Henkivartioväen 2. tykistöprikaatiin vuonna 1856. Alikapteeniksi 1858 ylennettynä hänet komennettiin Iževskin asetehtaan johtajan apulaiseksi. Kapteeniksi Standertsjköld yleni 1860 ja everstiksi 1863. Vuonna 1864 hänet siirrettiin Tulan asetehtaan johtajan apulaiseksi ja 1867 takaisin Iževskin asetehtaan johtajan apulaiseksi. Eron sotapalveluksesta hän sai kenraalimajurina syyskuussa 1872. Reserviin siirryttyään Standertskjöld hankki vuonna 1873 Leppäkosken rälssisäterin Janakkalasta ja hoiti sitä kuolemaansa saakka.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Carl Arvid Mauritz Standertskjöld Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 26.4.2020)
