Burneyn reliefi (tunnetaan myös Yön kuningattarena) on Mesopotamiasta löytynyt terrakottalaatta, joka esittää sarvikruunuista jumalatarta. Kohokuva on peräisin Isin-Larsa-kaudelta noin vuosilta 1800–1750 eaa. Se oli muinoin kirkkaanpunainen, mutta maali on vuosituhansien kuluessa irronnut. Naishahmon tarkempi tunnistaminen on osoittautunut mahdottomaksi.[1]
Burneyn reliefi on muinaisbabylonialaiseen tyyliin valmistettu terrakottalaatta, joka esittää alastonta siivekästä naista. Laatta on 49,5 cm korkea, 37 cm leveä ja 4,8 cm paksu. Halkeilun estämiseksi saveen on sekoitettu akanasilppua.[2]
Naishahmo seisoo kahden leijonan selässä ja sen vasemmalla ja oikealla puolella on kaksi pöllöä.[2] Naisella on päässään neljän sarviparin kruunu[1] ja käsissään mittatikut ja rullalle käärityt mittanauhat, jotka Mesopotamian taiteessa olivat jumaluuden tunnuksia. Pohkeissaan naisella on kannuskynnet ja jalkaterien paikalla linnun kynnet. Naisen siivet osoittavat alaspäin. Laatan alaosassa on vuoristoon viittaava kuvio.[2]
Laatta oli muinoin maalattu, mutta väri on kulunut siitä lähes kokonaan pois. Väritys voidaan kuitenkin rekonstruoida. Naisen iho ja pöllöt olivat punaisia, naisen korut kullanvärisiä ja leijonat valkoisia. Laatan tausta, naisen hiukset ja leijonien harjat olivat mustia. Siipien ja pöllöjen sulissa oli sekä valkoista, mustaa että punaista.[2]
Laatan alkuperäistä nimeä tai käyttötarkoitusta ei tunneta. Mustan taustan perusteella hahmon on arveltu liittyvän vainajalaan. Mesopotamiassa suurin osa saviesineistä kuivattiin auringossa. Polttopuun harvinaisuuden vuoksi vain arvokkaimmat taide-esineet ja monumenttirakennusten tiilet poltettiin uunissa, joten Burneyn reliefi oli todennäköisesti hyvin tärkeä teos. Siihen viittaa myös kohokuvan poikkeuksellinen yksityiskohtaisuus.[2]
Kohokuva oli aikoinaan ehkä ripustettuna syvennyksen tai pienen huoneen seinälle. Seinä oli todennäköisesti mudasta valmistettua pehmeää tiiltä, joka romahtaessan hautasi laatan. Kuva on säilynyt erittäin hyvin, mikä viittaa siihen, että kuva hautautui pian talon tuhoutumisen tai hylkäämisen jälkeen ja oli näin turvassa säältä ja ilkivallalta.[2]
Naishahmo
Rekonstruoitu väritys.
Thorkild Jacobsen uskoi kohokuvan esittävän seksin ja sodan jumalatarta Inannaa (akkadiksi Ištar). Jakobsen arveli reliefin liittyneen temppeliprostituutioon ja olleen esillä bordellin pyhätössä. Jumalattaren tunnuseläin oli leijona, mutta pöllöillä ei tiedetä olleen Inanna-kultin symboliikassa erityistä merkitystä. Naishahmon yläosan ulkomuoto vastaa Inannaa, mutta Inannalle ei yleensä kuvattu linnun jalkoja tai siipiä. Lisäksi Inanna oli tapana kuvata sivusta eikä edestä.[2]
Toisen selityksen mukaan kohokuva esittää ardat lili -demonia, joka vietteli ja vahingoitti miehiä (vrt. Lilith). Pahantahtoisten demonien kuvaaminen taiteessa oli kuitenkin harvinaista, sillä jo pelkän kuvan pelättiin aiheuttavan ihmisille vaikeuksia. Hahmolla on lisäksi jumaluuteen viittaavia tunnuksia, ja on ylipäätään epätodennäköistä, että poikkeuksellisen hieno taideteos kuvaisi suhteellisen vähämerkityksellistä demonia.[2]
Kolmannen selityksen mukaan kohokuva esittää Ereškigalia, Inannan isosiskoa ja vainajien valtakunnan kuningatarta. Alaspäin osoittavat siivet ovat Mesopotamian taiteessa tyypillinen alamaailman jumal- tai henkiolennon piirre. Ereškigalin uskottiin elävän Ganzir-nimisessä maanalaisessa palatsissa, jonka sisäänpääsy oli Mesopotamiasta itään sijaitsevassa vuoristossa. Tunnetussa kertomarunossa Inannan laskeutuminen alamaailmaan Ereškigal kuvataan alastomaksi. Pöllöt liitettiin pimeyteen, ja leijonien päällä seisominen ehkä osoittaa Ereškigalin valtaa jopa mahtavimpien elävien olentojen ylitse. Pelottavan maineensa vuoksi Ereškigalia ei kuvattu taiteessa, eikä tunneta Burneyn reliefiä siksi voida verrata kuviin, joiden varmuudella tiedettäisiin esittävän jumalatarta.[2]
Historia
Reliefin provenienssia ei tunneta, sillä sitä ei löydetty arkeologisissa kaivauksissa. Tyyliseikkojen perusteella sen uskotaan olevan peräisin eteläistä Mesopotamiasta. Todennäköisimmin se on valmistettu Babyloniassa kuningas Hammurabin hallituskaudella (1792–1750 eaa.). Teos muistuttaa Urista löytynyttä jumalankuvaa ja saattaa olla samasta kaupungista. Nykyisen Irakin eteläosissa sijaitsevassa Urissa tehtiin laajamittaisia arkeologisia kaivauksia vuosina 1922–1934, jolloin löydettiin suuri määrä muinaisbabylonialaista esineistöä.[2]
Kohokuva saapui Lontooseen tuntematonta reittiä 1930-luvun alussa. Teos oli löydettäessä hajonnut kolmeen osaan ja lukuisiin pienempiin sirpaleisiin, mutta korjattaessa sen todettiin säilyneen lähes kokonaisuudessaan. Se tutkittiin 1933 ja todettiin aidoksi kaksi vuotta myöhemmin. Syyrialainen muinaisesineiden kauppias tarjosi sitä British Museumille, joka ei kuitenkaan ostanut sitä. Museon kieltäydyttyä laatan osti keräilijä Sydney Burney, jonka mukaan se sai nimensä. Burney oli entinen brittiarmeijan kapteeni, joka toimi brittiläisen muinaisesinekauppiaiden yhdistyksen puheenjohtajana Lontoossa. The Illustrated London News kirjoitti laatasta vuonna 1936.[2]
Burneyn jälkeen laatta ehti olla kahden eri omistajan hallussa. Vuonna 2003 British Museum osti 1,5 miljoonalla punnalla. Teoksen nimeksi annettiin Yön kuningatar sen mustan taustan mukaan. Se on sijoitettuna British Museumin huoneeseen 56.[2]
Lähteet
↑ abSalo, Reettakaisa Sofia: Uskonto ja uskonnollisuus (s. 100). Teoksessa Muinaisen Lähi-idän imperiumit. Kadonneiden suurvaltojen kukoistus ja tuho. (Toim. Saana Svärd & Joanna Töyräänvuori.) Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-171-1
.jpg)
