Braydon Coburn (s. 27. helmikuuta 1985 Calgary, Alberta, Kanada) on kanadalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Coburn on Stanley Cup-voittaja vuodelta 2020. Hän pelasi mittavan uransa aikana 983 NHL-ottelua.
Ura
Seuraura
Coburn kävi koulua ja pelasi juniorina Shaunavonnissa ennen siirtoa 14-vuotiaana Notre Dame Houndsiin tarkoituksenaan kehittää taitojaan ja jatkaa opiskeluja.[1] WHL-seura Portland Winterhawks varasi Coburnin koko WHL Bantam Draftin ensimmäisenä pelaajana vuonna 2000. Coburn pelasi Saskatchewanissa SMHL:n Notre Dame Houndsissa kaudella 2000–2001 ja pelasi myös Portland Winterhawksissa pudotuspeleissä. Kauden 2001–2002 hän pelasi Winterhawksissa ja palkittiin WHL:n parhaana tulokkaana Jim Piggott Memorial Trophyllä. Atlanta Thrashers varasi hänet ensimmäisellä kierroksella kahdeksantena pelaajana NHL:ään kesällä 2003. Coburn oli varaustilaisuuden toisena varattu puolustaja.[2]
Kaudella 2003–2004 Coburn valittiin WHL:n lännen tähdistökentälliseen ja palkittiin panoksestaan hyväntekeväisyyteen Doug Wickenheiser Memorial Trophyllä.[2][3] Coburn siirtyi Thrashersin organisaatioon kolmivuotisella tulokassopimuksella heinäkuussa 2004, mutta pelasi silti kauden 2004–2005 Winterhawksissa. Kaudella 2004–2005 hän oli joukkueen tehokkain puolustaja junioriuransa ennätystehoilla 12+32=44 ja valittiin CHL:n toiseen tähdistökentälliseen sekä WHL:n lännen ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Coburn edusti kauden lopussa hänet NHL:ään varanneen Thrashersin farmiseura Chicago Wolvesia.[2] Coburn oli Winterhawksin kapteeni vuosina 2003–2005.[4]
Kaudeksi 2005–2006 Coburn siirtyi Thrashersin organisaatioon, mutta debyyttikausi sujui yhdeksää NHL:n runkosarjaottelua lukuun ottamatta AHL:ssä Chicago Wolvesissa.[2] Kaudella 2006–2007 hän sai jo enemmän vastuuta NHL:ssä, mutta helmikuussa 2007 Thrashers kauppasi Coburnin oikeudet Philadelphia Flyersiin vaihdossa Aleksei Žitnikiin.[5] Kaudella 2007–2008 Coburn teki NHL-uransa ennätystehot 9+27=36, joilla oli Flyersin toiseksi tehokkain puolustaja Kimmo Timosen jälkeen. Hyvät otteet poikivat kaksivuotisen jatkosopimuksen marraskuussa 2007. Kaudella 2008–2009 Coburn oli tehoilla 7+21=28 joukkueen toiseksi tehokkain puolustaja Timosen jälkeen. Kaudella 2009–2010 Coburnin tehot laskivat 5+14=19:een.[2] Flyers pääsi keväällä 2010 Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta joukkue hävisi Chicago Blackhawksille otteluvoitoin 4–2.
Heinäkuussa 2010 Coburn jatkoi sopimustaan Flyersin kanssa kahdella vuodella.[6] Kausi 2010–2011 toi Coburnille täyden 82 ottelun runkosarjan ja +/- -tilasto oli joukkueen puolustajien toiseksi paras +15.[7] Marraskuussa 2011 Coburn teki Flyersin kanssa nelivuotisen, 18 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen, jonka cap hit on 4,5 miljoonaa dollaria.[8] Helmikuussa 2015 Coburn siirtyi Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Radko Gudakseen ja ensimmäisen ja kolmannen kierroksen varausvuoroon vuoden 2015 varaustilaisuudessa.[9] Joulukuussa 2020 Lightning kauppasi Coburnin yhdessä Cedric Paquetten ja vuoden 2022 toisen kierroksen varausvuoron kanssa Ottawa Senatorsiin vaihdossa Anders Nilssoniin ja Marian Gaborikiin.[10] Huhtikuussa 2021 Senators kauppasi Coburnin New York Islandersiin vaihdossa seitsemännen kierroksen varausvuoroon vuoden 2022 varaustilaisuudessa.[11]
Maajoukkueura
Coburn edusti Kanadaa MM-kilpailuissa vuonna 2009 ja voitti hopeaa. Hän pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2004 ja 2005 voittaen hopeaa 2004 ja kultaa 2005. Hän pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2003, jolloin tuli kultaa.[2]
Muuta
Coburnin veli Greg Coburn on myös jääkiekkoilija.
Lähteet
Viitteet
