Šapošnikov liittyi Venäjän armeijaan vuonna 1901. Hän valmistui Nikolajevskin upseeriopistosta vuonna 1910 ja toimi Kaukasuksen armeijan komentajana ensimmäisen maailmansodan aikana.
Šapošnikov osallistui Venäjän vallankumoukseen everstinä, epätavallisesti bolševikkien puolella. Šapošnikov oli yksi harvoista Puna-armeijan komentajista, jotka olivat saaneet virallisen sotilaallisen koulutuksen. Hän liittyi Puna-armeijan kenraaliesikuntaan, missä hän työskenteli vuoteen 1925 asti. Hän yleni Leningradin sotilaspiirin komentajaksi ja hän toimi myös Moskovan ja Privolznin sotilaspiirien komentajana. Hänet hyväksyttiin Puna-armeijan Frunzen sotilasakatemian komendantiksi vuonna 1935 ja nimitettiin yleisesikunnan päälliköksi teloitetun marsalkka Mihail Tuhatševskin tilalle kesällä 1937. Šapošnikov ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi vuonna 1940.[1]
Suunnitelma armeijan vahvistamisesta
Huolimatta menneisyydestään keisariajan upseerina, Šapošnikov saavutti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Hän selviytyi hengissä 1930-luvun suuren vainon aikana, mahdollisesti koska oli liittynyt kommunistiseen puolueeseen vasta 1930-luvulla, sillä Stalinin vainot kohdistuivat enimmäkseen puolueen veteraaneihin. Puhdistusten jälkeen Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan nopeasta vahvistamisesta. Suunnitelmaa ei kuitenkaan laitettu käytäntöön ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Suunnitelma kuitenkin pelasti Neuvostoliiton täydelliseltä tuholta. Šapošnikov luopui Pääesikunnan johtajuudesta elokuussa 1940. Virallisesti ilmoitettiin terveydelliset syyt, mutta mahdollisesti erimielisyydet Stalinin kanssa lienevät olleet syynä eroon.
Toisessa maailmansodassa
Neuvostoliitto aloitti 1939 talvisodan Suomea vastaan Kliment Vorošilovin johtamin joukoin. Hyökkäyksen huonot tulokset johtivat siihen, että Stalin nimitti tammikuussa 1940 uudet miehet johtamaan sitä. Tällöin Šapošnikov sai vastuulleen Karjalankannaksen hyökkäyssuunnan armeijankomentaja Semjon Timošenkon alaisena. Uudet komentajat saivatkin hyökkäyksen toimimaan aikaisempaa paremmin. Talvisota päättyi maaliskuun 1940 puolivälissä.[1][2]
Šapošnikov kutsuttiin takaisin Pääesikunnan päälliköksi Saksan hyökkäyksen alettua 1941, ja osin hänen ansiostaan Neuvostoliiton sodanjohto ja operatiivinen toiminta parani. Hän joutui luopumaan tehtävistään sairauden vuoksi vuonna 1943. Hän toimi kuitenkin Vorošilovin sotilasakatemian komentajana kuolemaansa vuoteen 1945 asti.
Lähteet
↑ abOtavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 12 (M-Ö), s. 9237. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07198-X
↑Ohto Manninen: Suurhyökkäys Kannaksella. Teoksessa Suomen historia, 6. osa: Itsenäisyyden alku, s. 310. Weilin & Göös, 1986. ISBN 951-35-2496-5
