Barnetin ensimmäinen äänielokuvaLaitakaupunki (Okraina, 1933) on yksi neuvostoelokuvan merkkiteoksista[3]. Aiheeltaan vallankumoushistorialliselle elokuvalle on ominaista lämmin ihmiskuvaus sekä voimakas kuva- ja äänimontaasi. Barnetin seuraava elokuva, harmiton komedia Sinisen meren rannalla (U samogo sinego morja, 1936) joutui tuntemattomasta syystä kritiikin hampaisiin.[1] Yhtä epäpoliittinen Staryi najezdnik (1940) joutui hyllytetyksi ja julkaistiin vasta vuonna 1959[2].
Ohjaajan suosituin teos oli neuvostovakoojista kertova seikkailuelokuva Hyppy tuntemattomaan (Podvig razvedtšika, 1947), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1948. Menestyksestä huolimatta Barnet joutui jatkossa työskentelemään sosialistisen realismin tiukoissa rajoissa ja hän ohjasi myös Stalinin kuoleman jälkeen lähinnä keskinkertaisia nykyajan kuvauksia. Myöhemmistä elokuvista huomion arvoisia ovat Valentin Katajevin käsikirjoitukseen perustuva Poet[2] sekä sirkuspainija Ivan Poddubnyin ja klovni Anatoli Durovin ystävyydestä kertova Borets i kloun (molemmat 1957)[1]. Barnet teki itsemurhan hotellihuoneessaan latvialaisenSūtņu sazverestība (ven. Zagovor poslov, 1965) -elokuvan kuvausten aikana[2].
Barnet oli NKP:n jäsen vuodesta 1943. Hän sai Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimen vuonna 1935 ja vastaavan ukrainalaisen arvonimen vuonna 1951.[3]
Lähteet
↑ abcdRollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema, s. 81–84. Lanham, Maryland; Toronto; Plymouth, UK: The Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6268-5