Borgo Santa Lucia

Via Santa Lucia vuonna 1865

Santa Lucia a mare -kirkko

Borgo Santa Lucia tai lyhemmin Santa Lucia on historiallinen kaupunginosa eli rione Napolissa, Italiassa. Se sijaitsee kaupungin keskustassa Via Santa Lucia -nimisen kadun molemmin puolin. Sekä katu että kaupunginosa ovat saaneet nimensä merenrannalla sijaitsevasta Santa Lucia a mare -kirkosta, jonka tiedetään olleen olemassa ainakin jo 800-luvulla^[1], joskin legendan mukaan sen olisi rakennuttanut jo 300-luvulla eräs Konstantinus Suuren tyttärentytär. Kirkossa säilytetään pyhäinjäännöksenä väitettyjä Pyhän Lucian silmiä.^[2]

Alue

Alueeltaan kaupunginosa vastaa samannimistä seurakuntaa ja sijaitsee pääosin Via Santa Lucian ja Via Generale Giordano Orsinin sekä niiden poikkikatujen varsilla. Siihen kuuluvat myös Megaris-saari, jossa sijaitsevat entinen kalastajakylä Borgo Marinari, Castell dell'Ovo -linna sekä Via Chiatamone, jotka kaikki näkyvät Via Partenope -nimiselle rantakadulle, joka tunnetaan myös nimellä Lungomare.^[3] Borgo Santa Luciassa sijaitsee myös Il Mattiono -lehden toimitus, ja lehdestä käytetäänkin myös nimitystä "Pallonetto of Santa Lucia". Kaupunginosaa rajoittavat etelässä Monte Echian rinteet, idässä ja pohjoisessa aluetta Napolin kuninkaanpalatsin ja Molosiglion puiston ohi kulkeva Via Cesario Console, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Rua dei Provenzali.

Historia

Villa di Licinio Lucullon jäännökset Monte Echialla.

Santa Lucia on kuulunut oleellisesti Napolin historiaan siitä saakka, kun Cumaesta saapuneet kreikkalaiset saapuivat alueelle ja perustivat sinne merenrannan, Megariden saaren ja Pizzofalcone-kukkulan väliin pienen Faleron kauppasataman, josta myöhemmin kehittyi Partenopen kaupunki. Kaupunki sai tämän alkuperäisen nimensä Odysseian samannimisestä seireenistä^[4] mutta myöhemmin se sai nimen Palepoli ("vanha kaupunki").^[5]

Ennen Rooman keisariaikaa kenraali Lucullus muutti alueelle ja rakennutti sinne Oppidum Lucullianum -nimsen suuren huvilansa, johon myöhemmin Rooman viimeinen keisari Romulus Augustulus karkotettiin loppuiäkseen. Keisarikunnan aikana alue tuli kuuluisaksi sijainnistaan lähellä platamonisia luolia, joissa pidettiin maagisia rituaaleja ja jossa Petronius kirjoitti osan teoksestaan Satyricon.

600-luvulla konstantinopoliainen Pyhä Patricia aikoi matkustaa Pyhälle Maalle, mutta haaksirikkoutui Borgo Santa Lucian alueelle ja legendan mukaan hän perusti sinne pyhäkön ja päätti asettua asumaan Napoliin. Keskiajalla alue rappeutui, ja huvila muutettiin luostariksi, jonka munkit ylläpitivät pyhäkköä Napolin herttuakunnan aikana.

Fontana del Gigante Borgo Santa Luciassa

Normannivaltakunnan aikana luostari rakennettiin kokonaan uudestaan, ja siitä tuli yksi parhaiten varustetuista Napolinlahtea vartioivista linnoituksista. Angevinien aikana läheinen satama luovutettiin provencelaisten hallintaan, sillä Angevinien hallitsujasuku oli peräisin Provencesta. Alue tuli heille sekä sotilaallisesti että kaupallisesti hyvin tärkeäksi, ja se tunnettiin nimellä Porto dei Provenzali ("provencelaisten satama").

Vicolo del Pallonetto, kuja Borgo Santa Luciassa 1900-luvun alussa

Vuonna 1588 pyhäkkö luovutettiin erään nunnaluostarin halintaan, minkä jälkeen se rakennettiin kokonaan uudestaan abbedissa Eusebia Minadoan toivomuksen mukaisesti. Vuosien 1500 ja 1700 luvulla Napolin kuningaskunnan espanjalaiset varakuninkaat pitivät alueesta erityisen hyvää huolta ja kaunistivat sitä suuresti. Sinne rakennettiin muun muassa vuodesta 1599 lähtien arkkitehti Domenico Fontanan suunnittelmia rakennuksia, jotka muuttivat alueen kalastaja- ja kauppiaskylästä yhdeksi Napolin arvostetuimmista kaupunginosista. Sen jälkeen kun Bourbon-dynastia tuli valtaan Napolissakin, Santa Lucian asukkaat eli lucianit olivat läheisissä väleissä kuninkaiden kanssa ja toimivat kuningashuoneen käsityöläisinä ja tavaratoimittajina. Alue tuli suosituksi yläluokan nuorten miesten suuren Euroopan-kierroksen (Le Grand Tour) -matkojen määränpäänä.^[1] Samoihin aikoihin alueella toimi kuuluisa kasino, jossa esiintyivät monet kuuluisuudet kuten Giacomo Casanova ja Alexandre Dumas vanhempi. Sitä arvosti erityisesti Napolin kuningatar Maria Carolina. Rakennuksesta on nykyisin jäljellä vain yksi siipirakennus, joka toimii yliopiston konferenssikeskuksena.

Alueella asui amiraali Francesco Caracciolo, joka johti Napolin laivastoa ja jonka amiraali Horatio Nelson teloitti hirttämällä hänen oltuaan Parthenopean tasavallan palveluksessa. Hänen ruumiinsa heitettiin mereen, mutta se on myöhemmin nostettu sieltä ja haudattu toiseen alueen kuuluisista kirkoista, Santa Maria della Catenaan, johon vuonna 1881 kiinnitettiin asiasta kertova muistolaatta.

Molosiglion laitureita Borgo Santa Lucian satamassa käytettiin Rooman olympialaisissa 1960 Louhi-, Star- ja 5.5m -purjehduskilpailujen satamana. Sen sijaan finnjolla- ja Flying Dutchman -kilpailut pidettiin Mergellinassa. Kreikan silloinen kruununprinssi Konstantin voitti kultamitalin Louhi-luokassa.

Santa Lucia nykyään

Jo vuonna 1845 merenpinta nousi huomattavasti, minkä vuoksi alkuperäinen Santa Lucia a mara -kirkko oli hylättävä ja rakennettava uusi sen yläpuolelle. Sen jälkeen kun Molempain Sisiliain kuningaskunta, johon Napolikin kuului, vuonna 1861 liitettiin yhdistyneeseen Italiaan, Santa Lucia koki täydellisen muodonmuutoksen. Muun muassa Via Partenopea levennettiin ja suoristettiin. Ensiset kalastajakorttelit purettiin ja tilalle rakennettiin hienostokaupunginosa hallintorakennuksineen ja hienoinen hotelleineen.^[1] Laajoja alueita vallattiin mereltä ja rakennettiin uusia katuja, jotka kaikki ovat palvelleet aluetta hyvin nykyaikaisen turisminkin aikana. Hotellien lisäksi alueella on useiden purjehdusseurojen toimitilat. Campanian aluehallinnon virastot sijaitsevat Palazzo Santa Luciassa, ja alueella sijaitsevat myös Napolin yliopiston konferenssikeskus sekä espanjan kielen ja kulttuurin laitos Instituto Cervantes.

Santa Lucia populaarikulttuurissa

Borgo Santa Lucia on tullut kuuluisaksi useista perinteisistä napolilaista lauluista. Niistä epäilemättä tunnetuin on Teodoro Cottraun Santa Lucia, jonka sävelmä toisaalta on Pohjoismaissa yhdistetty myös 13. joulukuuta vietettävään Lucian päivään.^[6] E. A. Marion Santa Lucia Luntana taas tunnetaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden napolilaisten symbolina.

Lähteet

1. Anja Kinnunen: ”Napoli, hallinnollinen keskusta”, Napoli & Sorrento, Lomailijan opas, s. 106. Fenix-Kustannus Oy, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
2. Pierre Perrard: ”Lucie”, Dictionnaire des prénoms et des saints, s. 140-141. Larousse, 1974. ISBN 2-03-075-472-2 (ranskaksi)
3. Audrey Oliveira, Assia Rabinowitz: Napoli, Kartta + opas, s. C. Otava. ISBN 978-951-1-28676-9
4. Anja Kinnunen: ”Napoli, hallinnollinen keskusta”, Napoli & Sorrento, Lomailijan opas, s. 107. Fenix-Kustannus Oy, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
5. Anja Kinnunen: ”Napoli”, Napoli & Sorrento, Lomailijan opas, s. 87. Fenix-Kustannus Oy, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
6. Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M-Ö), s. 140, art. Santa Lucia. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2