Boiling Point on Philip Barantinin ohjaama ja yhdessä James Cummingsin kanssa käsikirjoittama brittiläinen draamaelokuva vuodelta 2021. Ravintolakeittiöön ja -saliin vuoden kiireisempänä iltana sijoittuva reaaliaikainen tarina kuvattiin yhtenä huolella harjoiteltuna otoksena. Pääosaa, ongelmiensa kanssa painivaa lontoolaisen huippuravintolan keittiömestaria ja omistajaa näyttelee Stephen Graham. Muissa keskeisissä osissa nähdään Vinette Robinson vuoromestari Carlyna ja Jason Flemyng ravintolan vaativana pääomistajana.[2]
Elokuva sai heti jatkoa viisiosaisena television minisarjana Boiling Point – kiehumispisteessä, jossa vuoromestari Carly on noussut ravintolan keittiömestariksi. Yle Teeman ohjelmistossa on 15. maaliskuuta 2024 elokuva ja sitten 20. maaliskuuta alkaen tuo tv-sarja.[2]
Tuotanto
Vuonna 2019 valmistui samojen tekijöiden samanniminen lyhytelokuva, jonka pohjalta ideaa laajennettiin sekä pitkäksi elokuvaksi että television minisarjaksi[3].
Kevättalveen 2020 ajoitettu tuotanto oli määrä kuvata yhteensä kahdeksan kertaa, mutta maaliskuun puolivälissä alkaneet koronasulut keskeyttivät kuvaukset neljännen oton jälkeen. Elokuva on tehty kolmannesta otosta.[4]
Vastaanotto
Boiling Point sai ensi-iltansa Tšekin tasavallassa Karlovy Varyn elokuvajuhlilla, ja arvostelut olivat suopeita. Elokuva sai peräti 11 ehdokkuutta brittiläisten independent-elokuvien kilpailussa (BIFA),[5] joista se toi voiton neljässä kategoriassa. Elokuva sai myös neljä Bafta-palkintoehdokkuutta[6].
Helsingin Sanomien elokuvatoimittaja Leena Virtanen näkee 2020-luvun alun monet ravintolatarinat (näiden lisäksi amerikkalainen komediasarja The Bear ja tanskalaissarja Jokaisen miehen takana) jatkona 1990-luvulta alkaen yleistyneille sairaalasarjoille hektisen työyhteisön kuvauksina: ”Yhdistävä tekijä on järjetön kiire, tuo nykyajan työelämän pahin vitsaus.” Hänestä Boiling Pointin käsikirjoitus on hieman mielikuvitukseton helposti arvattavine pähkinäallergia- ja influensseriasiakkaineen, mutta rytmitys toimii ja pääosan esittäjä Stephen Graham osaa tässäkin herättää empatiaa ongelmaiseen hahmoonsa.[2] Seura-lehden Jesse Raatikainen piti elokuvaa onnistuneena sekä teknisesti että sisällöllisesti ja antoi sille neljä tähteä viidestä[4].
Lähteet
