Tämä artikkeli käsittelee musiikinlajia. "Sininen ruoho" eli niittynurmikka on antanut nimen myös Bluegrassin alueelle.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Toistoa, vajavaista lähteistystä.
Georgialainen bluegrass-muusikko Lawrence Eller vuonna 1979.
Bluegrass on musiikkityyli, jossa on vaikutteita eurooppalaisista kansanmusiikeista, erityisesti skotti- ja irlantilaismusiikeista, sekä niistä kehittyneestä old-time-musiikista, vanhasta akustisesta countrysta, sekä afroamerikkalaisesta bluesista ja gospelista. Bluegrassin nousukausi oli 1940-luvulla, ja tyylin isänä pidetään Bill Monroeta, erityisesti hänen vuoden 1946 kokoonpanoaan, jolloin yhtyeessä vaikuttivat banjisti Earl Scruggs sekä laulaja ja kitaristi Lester Flatt. Bluegrass on yleensä akustista musiikkia, jossa käytetään muun muassa banjoa, viulua, kitaraa, mandoliinia, kontrabassoa ja joskus myös dobroa. Rummut ovat harvinaisuus, ja rytmiä antaa vaihtobassoselvennä.
Bluegrassia soitetaan yleensä akustisilla kielisoittimilla, joista yksikään ei yritä nousta muiden yläpuolelle. Kokoonpanossa on normaalisti korkeintaan yksi kappale kutakin soitinta. Tärkeimmät soittimet ovat banjo ja pystybasso. Muita ovat akustinen kitara, mandoliini, viulu ja dobro-kitara. Jotkut voivat käyttää myös muita soittimia, kuten rumpuja, haitaria, huuliharppua, urkuharmoonia tai sähkökitaraa. Bluegrass-kokoonpanossa on myös vähintään yksi laulaja, ja kappaleet lauletaan usein moniäänisesti.[1]
Suuri osa bluegrass-musiikin viehätyksestä perustuu rytmikkyyteen, kaksi- tai kolmiäänisen laulun harmoniaan sekä yksinkertaiseen, tarttuvaan melodiaan, jota varioidaan taitavasti eri soittimilla. Laulu on tyypillisesti nasaalissa. Countryyn verrattuna bluegrass on nopeampaa ja monipuolisempaa.
Bluegrassin nousukausi oli 1940-luvulla. Sitä pidetään yhtenä rock and rolliin vaikuttaneista musiikkityyleistä: esimerkiksi Elvis Presleyn ensimmäinen single oli versio bluegrass-kappaleesta Blue Moon of Kentucky. Bluegrassin toinen huippukausi oli 1960-luvulla folk-boomin vanavedessä.[2]
Bluegrassia alettiin soittaa myös kaupungeissa 1980-luvulla, ja 1990-luvulla akustisen musiikin suosion kasvu lisäsi myös bluegrassin suosiota.[2]
Nyky-bluegrassia edustaa esimerkiksi Alison Krauss & Union Station. Earl Scruggs elvytti merkittävästi banjonsoittoa ja tuli tunnetuksi ympäri maailman muun muassa sävelmällään ”Foggy Mountain Breakdown”, joka soi myös Vesa-Matti Loirin huumorikappaleella ”Saiskos pluvan”.[4][5]. Bluegrassia ja banjonsoittoa on tehnyt 1970-luvulta lähtien tunnetuksi myös muun muassa elokuvakoomikko Steve Martin[6].
Bluegrass Suomessa
Tunnettuja suomalaisia bluegrass-yhtyeitä ja -artisteja 1970-luvulta 1990-luvulle ovat olleet esimerkiksi Vanha isäntä, Mayflower, Tom Kuchka Bluegrass Legacy, High Action Bluegrass Band, Lake Country Boys, Speed Limit, Intergalactic Bluegrass Messengers, Picks & Hammers sekä A Bluegrass Company. Uudempia yhtyeitä ovat esimerkiksi The Blue Velvet Band, Clayhill Brothers, Graveyard Brothers, J. Karjalainen – Lännen Jukka, Jussi Syren and The Groundbreakers, Kari Mäkinen, Lakeside Bluegrass Band, Mappets, Roving Gamblers, Virtual Reality Boys, Wasel Arar & Northstate, Yläsiirtola Ramblers [7] ja Cranehill Brothers.
