Blanka Kastilialainen

Ludvig VIII:n ja Blankan kruunajaiset Reimsin tuomiokirkossa 6. elokuuta 1223.

Blanka Kastilialainen (ransk. Blanche de Castille; 4. maaliskuuta 1188 – 26. marraskuuta 1252) oli Kastilian kuninkaan Alfonso VIII:n ja Englannin Aliénorin tytär, joka syntyi Kastilian Palenciassa. Hänestä tuli Ranskan kuningatar kuningas Ludvig VIII Leijonan puolisona ja myöhemmin poikansa sijaishallitsijana.^[1]

Puoliso ja lapset

Ranskan kuningas Filip II Augustus ja Englannin Juhana Maaton tekivät sopimuksen, jonka mukaan Juhanan sisarentytär naitettaisiin Filipin pojalle, tulevalle Ranskan kuninkaalle Ludvig VIII Leijonalle. Sopimuksen taustalla oli Juhanan äiti ja Filipin edesmenneen isän Ludvig VII:n ensimmäinen puoliso Aliénor Akvitanialainen, joka kävi itse noutamassa kihlatun tytön keväällä vuonna 1200 Ranskan hoviin. Juhana oli antanut sisarentyttärelleen myötäjäisiksi Berryn herttuakunnassa olleet Issoudun ja Gracayn läänitykset. Avioliittoon vihkiminen tapahtui 23. toukokuuta 1200 Seinen oikealla rannalla sijaitsevassa Portmortin kaupungissa, joka kuului Juhanan läänityksiin, sillä Filip II Augustuksen läänitykset olivat paavin julistamassa kirkollisten toimenpiteiden kiellossa.

Avioliitosta syntyivät lapset:

1. Blanche (1205–?)
2. Philippe (1209–1218)
3. Henri (1213–?)
4. Ludvig IX Pyhä (1214–1270)
5. Robert I (1216–1250) Artois'n kreivi, naimisissa Brabantin Mahaut'n kanssa,
6. Jean (1219–1227) Anjoun ja Mainen kreivi,
7. Alphonse (1220–1271) Poitiers ja Toulousen kreivi, joka avioitui Jeanne de Toulousen (1220–1271) kanssa,
8. Isabelle de France (1225–1270) Longchampin luostarin perustaja,
9. Philippe Dagobert (1222–kuoli nuorena),
10. Etienne (1226–kuoli nuorena),
11. Kaarle I (1227–1285), Anjoun ja Provencen kreivi, Sisilian kuningas, Napolin kuningas ja Jerusalemin kuningas, avioitui vuonna 1246 Provencen Béatricen (1234–1267) kanssa ja vuonna 1268 Burgundin Margueriten (1248–1308) kanssa.

Poliittinen kuningatar

Kuningatar Blanka osoitti suurta valmiutta valtakunnan johtotehtäviin kun Juhana Maaton vuonna 1216 kuoli ja Ludvig VIII vaati Englannin kruunua itselleen ja tunkeutui Englantiin, löytääkseen lopulta melko yhtenäisen kuningaskunnan edestään. Filip Augustus kieltäytyi auttamasta poikaansa, mutta Blanka antoi miehelleen täyden ja horjumattoman tukensa. Blanka asettui itse Clais'hen ja organisoi kaksi laivastoa, sekä armeijan, jota komensi Robert de Courtenay. Nämä yritykset olivat kuitenkin lopulta turhia. Kuitenkin tapahtuma osoitti hänen kykynsä toimia nopeasti ja tehokkaasti, oman luonteensa mukaisesti. Hänellä oli todennäköisesti myös runsaasti vaikutusvaltaa lempeätahtoiseen mieheensä, joskaan siitä ei ole kovin paljon näyttöä Ludvig VIII:n lyhyeksi jääneeltä hallituskaudelta vuosina 1223–1226.

Sijaishallitsija

Testamentissaan Ludvig VIII uskoi sijaishallituksen valtaistuimen perijän alaikäisyyden ajaksi kuningatar Blankalle, sillä poika oli vasta 12-vuotias. Samoin hänelle tuli yksin vastuu pariskunnan lukuisista lapsista. Poliittinen tilanne vaikutti hankalalta ja vaikealta. Kovalla työllä rakennetty Kapetingi-dynastian asema näytti murenevan vasallien voimakastahtoisuuden edessä Ludvig IX Pyhän alaikäisyyden aikana. Blanka otti kuitenkin kantaakseen yksin koko vastuun ja taakan ja hajotti paronien liittouman vuonna 1226 ja torjui Englannin kuninkaan hyökkäyksen vuonna 1230. Hänen energisyytensä ja päättäväisyytensä kesti kaikki vaarat.

Valtionhoitajuuden aikana liikkui myös paljon huhuja, joiden tarkoituksena oli vahingoittaa kuningattaren mainetta. Champagnen kreivi Thibaud IV oli lausunut runollisen vasallilupauksen kuningattarelle ja tämä toimi pohjana huhuille, samoin laskettiin liikkeelle huhuja paavin legaatin Romano Bonaventuran, sant' Angelon kardinaalin pidentyneen vierailun syistä, joiden kerrottiin liittyvän kuningattareen.

Blanka oli ilmeisesti perinyt parhaat ominaisuutensa isoäidiltään Aliénor Akvitanialaiselta, sillä ajan myötä vasallit kunnioittivat joko hänen sotaisia valmistelutaitojaan tai selkeätä diplomatiaansa. Voidaan hyvin sanoa, että Ludvig IX Pyhä oli äidilleen velkaa kuningaskuntansa, sillä hänen ansiostaan uusi kuningas sai toimivan valtakunnan ja vahvan monarkian. Ludvigin tultua täysi-ikäiseksi ja hallitsijaksi vuonna 1236, oli Blankalla kuitenkin häneen vielä melkoisesti vaikutusvaltaa. Vuonna 1248 Blankasta tuli uudelleen sijaishallitsija ja valtionhoitaja kun Kudvig Pyhä lähti ristiretkelle, jonne lähtöä leskikuningatar oli voimakkaasti vastustanut. Sijaishallitsija säilytti valtakunnan toiminnassa ja rauhantilassa kuninkaan poissaolon aikana.

Pitkän elämäntyön tehneen kuningatar Blankan voimat kuitenkin vähenivät ja hän sairastui ollessaan Melunin kaupungissa marraskuussa 1252. Hänet kuljetettiin Pariisiin, jossa hän kuitenkin muutaman päivän kuluttua kuoli. Hänet haudattiin Maubuissoniin.

Lähteet

• Delorme, Philippe; Blanche de Castille, Histoire des Reines de France, 2002.
• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.

Viitteet

1. Yette Jeandet: Blanche Of Castile Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.4.2021.