Intialainen arkeologi V. S. Wakankar löysi Bhimbetkan vahingossa vuonna 1958 (tai vuonna 1957[1][4]). Hän oli matkalla Bhopaliin junalla, kun hän huomasi samantapaisia kivimuodostelmia kuin Ranskassa ja Espanjassa. Myöhemmin samana vuonna Wakankar saapui alueelle arkeologiryhmän kanssa ja he löysivät esihistorialliset kalliosuojat.[5] Ensimmäiset maininnat alueesta ovat tosin jo vuodelta 1888, jolloin sen kerrottiin olevan buddhalainen kohde[4]
Löytämisen jälkeen alueella on tehty monia kaivauksia. Vuonna 1972 Bhimbetkaan tehtiin laajamittainen ja systemaattinen tutkimus, josta on edelleen peräisin yksittäisten kallioiden nimeäminen arabialaisin numeroin. Kaivauksista on löydetty jatkuva kivikautinen kulttuuri Acheulin kulttuurista myöhäismesoliittiselle kaudelle. Kalliosuojista on kaivettu myös yhdet maailman vanhimmista kivimuureista ja -lattioista.[4]
Maalaukset
Yksi alueen kalliomaalauksista.
Bhimbetkan kalliomaalaukset on tehty pääosin punaisella ja valkoisella värillä. Keltaista ja vihreää väriä löytyy muutamasta piirroksesta, mutta nämä värit eivät olleet ilmeisesti niin kestäviä, sillä näillä värjätyt kohteet ovat huomattavasti haaleampia. Maalaukset on luultavasti tehty risuista tehdyillä siveltimillä ja väriaine on saatu magnesiumista, punaisesta hiekkakivestä, puuhiilestä, kasviuutteista ja hematiitista.[6]
Maalaukset esittävät aluetta ympäröivän tiheän metsän eläimiä ja ihmisten jokapäiväistä elämää. Kuvissa on eläimiä, mytologisia hahmoja, kesytettyjä eläimiä, rattaita, vaunuja, muotoja, kuvioita, kirjoituksia, buddhalaisia symboleita sekä jopa tapahtumia, kuten taisteluita. Osa maalauksista koostuu vain muutamista kuvista, kun taas osassa niitä on jopa satoja. Kuvat vaihtelevat realistisista tyyliteltyihin ja kooltaan ne ovat noin viidestä senttimetristä lähes viisimetrisiin koko katon peittäviin eläinhahmoihin.[3]
