Aminoff ilmoittautui viisivuotiaana vapaaehtoiseksi Uudenmaan jalkaväkirykmenttiin vuonna 1780.[1] Hänet ylennettiin kersantiksi vuonna 1784, vänrikiksi 1787 ja luutnantiksi 1796 sekä kapteeniksi ja pataljoonakomentajaksi kenraali Carl Johan Adlercreutzin rykmenttiin vuonna 1804. Aminoff osallistui Suomen sotaan vuosina 1808-1809 ja erosi Ruotsin armeijan palveluksesta vuonna 1810.[1] Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta Suomen sodan aikana.
Venäjän keisarillisen armeijan upseerina Pietarissa
Kapteeni Aminoff nousi ensimmäisen jääkärirykmentin pataljoonakomentajaksi, joka saatiin luotua marraskuussa 1812. Aminoff johdatti Viipurin rykmentin 1. pataljoonan Pietariin.[5] Rykmentti osallistui vuoden 1812 sotaan suorittaen vartiopalvelua Venäjän keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa.
Aminoff osallistui Pietarin Kazanin katedraalissa Te Deum -tilaisuuteen, joka juhlisti ja kunnioitti Venäjän armeijan suorittamaa Berliinin valtausta vuonna 1813.[5]
Aminoffin rykmentti osallistui ruhtinas, sotamarsalkka Mihail Kutuzovin ja kreivi, jalkaväenkenraali Gustaf Mauritz Armfeltin hautajaisiin Pietarissa vuosina 1813 ja 1814.[5] Venäjän poliisiministeri Sergei Vjazmitinov kehui rykmentin kuntoa, järjestystä ja taitoa Kutuzovin hautajaisten jälkeen.[5] Rykmentin komentajat saivat tunnustusta Vjazmitinovilta.[5]
Aminoff oli paikalla, kun keisari Aleksanteri I kohtasi ensimmäisen suomalaisen joukko-osaston Pietarissa vuonna 1814.[5]
Aminoff korotettiin majuriksi vuonna 1813 ja everstiluutnantiksi vuonna 1814. Majurin ja everstiluutnantin arvot antoivat oikeuden perinnölliseen aateluuteen Venäjän keisarikunnassa.[6][1][7]
Paluu Suomen suuriruhtinaskuntaan
Aminoff ja hänen poikansa introdusoitiin Suomen Ritarihuoneen jäseniksi vuonna 1818. Aminoff omisti Stor-Backan (Barka) kartanon Siuntiossa ja kartanon Tammisaaressa.[8][4] Aminoffilla oli suuri kirjakokoelma, joka käsitti 713 nidettä.[4]
↑Gustaf Adolf Spaare: Biografiska anteckningar om Kejserliga Regeringskonseljens eller Senatens för Finland ordförande och ledamöter samt embets- och tjenstemän under åren 1809-59. Kejserliga Senatens tryckeri, 1863. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.3.2023). (ruotsi)
↑ abcdefgTorsten Ekman: Suomen kaarti 1812–1905 (suom. Martti Ahti). Schildts, 2006.
↑Николай I. О порядке приобретения дворянства службою // Полное собрание законов Российской империи, собрание второе. — СПб.: Типография II отделения Собственной Его Императорского Величества канцелярии, 1846. — Т. XX, отделение первое, 1845, № 19086. — С. 450—451. Архивировано 31 мая 2017 года.
↑Александр II. О приобретении потомственного дворянства… // Полное собрание законов Российской империи, собрание второе. — СПб.: Типография II отделения Собственной Его Императорского Величества канцелярии, 1856. — Т. XXXI, отделение первое, 1857, № 31236. — С. 1052—1053. Архивировано 31 мая 2017 года.