Kun Golson oli Lionel Hamptonin keikalla Harlemin Apollo-teatterissa 1956, hän sai tietää Clifford Brownin kuolemasta. Brown oli soittanut myös Hamptonin yhtyeessä, ja uutisesta liikuttunut Golson sävelsi hänen muistokseen jazzstandardiksi muodostuneen balladin ”I Remember Clifford”. Hänen muita tunnettuja kappaleitaan ovat ”Stablemates”, ”Killer Joe”, ”Whisper Not”, ”Along Came Betty” ja ”Are You Real?”.[2]
Vuosina 1959–1962 Golson johti The Jazztet -yhtyettä yhdessä Art Farmerin kanssa. Sitten Golson jätti jazzareenat ja keskittyi 12 vuodeksi studio- ja orkesterityöhön. Hän sävelsi musiikkia televisiosarjoihin Ironside, Vaarallinen tehtävä ja M*A*S*H. 1970-luvun puolivälissä Golson palasi jazzmusiikin ja levytysten pariin ja kokosi uudelleen Jazztet-yhtyeen 1982.[3]
Vuonna 1995 Golsonille myönnettiin Yhdysvaltain liittovaltion NEA Jazz Masters -palkinto sekä vuonna 2007 Mellon Living Legend Legacy -palkinto ja Pittsburghin yliopiston International Academy of Jazz -elämäntyöpalkinto. Marraskuussa 2009 Benny Golson nimitettiin saman yliopiston Jazz Hall of Famen jäseneksi. Golsonin entinen oppilaitos Howard University perusti hänen kunniakseen Benny Golson Jazz Master Award -palkinnon, joka jaettiin ensi kerran vuonna 1996.
