PROFILBARU.COM

Barbarileijona
Uhanalaisuusluokitus
	Luonnosta hävinnyt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Alalahko:	Feliformia
Heimo:	Kissaeläimet Felidae
Alaheimo:	Isot kissat Pantherinae
Suku:	Panthera
Laji:	Leijona leo
Alalaji:	leo
Kolmiosainen nimi
	Panthera leo leo ; Linnaeus, 1758
Synonyymit
	P. l. africana (Brehm, 1829); P. l. barbarica (Meyer, 1826); P. l. barbara (Fisher, 1829); P. l. nigra (Loche, 1867); P. l. nobilis (Gray, 1867); P. l. nubica (de Blainville, 1843); P. l. somaliensis (Noack, 1891);
Katso myös
	Barbarileijona Wikispeciesissä; Barbarileijona Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Barbarileijona^[1] (Panthera leo leo), joka tunnetaan myös nimillä berberileijona^[2], atlaksenleijona^[3] tai atlasleijona, oli Pohjois-Afrikassa elänyt leijonan alalaji^[4]. Barbarileijonauros painaa 180–295 kiloa (eli bengalintiikerin verran) ja naaras 120–180 kiloa. Barbarileijona hävisi luonnosta 1920-luvulla^[3].

Barbarileijonan erityispiirre on poikkeuksellisen tumma, lähes musta häntätupsu ja uroksen harja. Viime vuosikymmeninä keskivertoa paljon tummempiharjaisia uroksia ja muita alalajin erityisiä piirteitä omaavia yksilöitä on ”löydetty” maailman eri eläintarhoista, ja niiden avulla alalajia on alettu jalostaa takaisin.

Vankeudessa barbarileijonia on jäljellä noin 69 yksilöä, ja niistä noin puolet eli 32 on Rabatin eläintarhassa, jossa on tehty suunnitelma niiden siirtämiseksi luontoon.^[5]

Lähteet

↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 20. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 903. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6
↑ ^a ^b Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 2: Nisäkkäät, s. 208. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Panthera leo leo Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 2.11.2017. (englanniksi)
↑ Wallius, Anniina: Kuolleeksi julistettu leijonalaji yritetään herättää henkiin Yle Uutiset. 3.10.2012. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.10.2012.

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 20. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8

[2] Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 903. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6

[MUE-3] Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 2: Nisäkkäät, s. 208. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X

[MSW3-4] Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Panthera leo leo Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 2.11.2017. (englanniksi)

[5] Wallius, Anniina: Kuolleeksi julistettu leijonalaji yritetään herättää henkiin Yle Uutiset. 3.10.2012. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.10.2012.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]