Auringon kulkureitti on se reitti, jota pitkin Aurinko kulkee taivaalla Maasta katsottuna. Reitin kulku riippuu leveysasteesta ja vuodenajasta, ja Auringon sijainti reitillä vuorokaudenajasta. Reitin lakipisteessä Aurinko on keskipäivällä. Kesällä reitin lakipiste on korkeimmillaan ja talvella talvipäivänseisauksena 47 astetta kesäpäivänseisausta matalammalla, sillä kääntöpiirien välinen etäisyys on 47 astetta. Auringon korkeus kesäpäivänseisauksena, jolloin Auringon zeniitti on 23,5 astetta pohjoista leveyttä, voidaan laskea leveyspiirin avulla: 90 asteesta eli suorasta kulmasta vähennetään leveyspiirin mukainen asteluku, joka on Helsingin tapauksessa noin 60 astetta pohjoista leveyttä, ja tulokseen lisätään kesäpäivänseisauksen zeniittiaseman mukainen 23,5 astetta. Kesäpäivänseisauksena Aurinko paistaa Helsingissä siis noin 53,5 asteen korkeudelta (90-60+23,5=53,5). Esimerkiksi New York (noin 40,5 astetta pohjoista leveyttä) sijaitsee 19,5 astetta Helsinkiä etelämpänä, ja siten kesäpäivänseisauksena Aurinko paistaa siellä korkeammalta, noin 73 asteen korkeudelta.
Lähde: University of Oregon, Solar Radiation Monitoring Laboratory[1]
Sovellukset
Auringon kulkureittiä sovelletaan aurinkokennojen ja aurinkokeräinten asentamiseksi optimaaliseen kulmaan suhteessa Auringon kulmaan eri vuodenaikoina, jotta energiansaanti per pinta-ala voitaisiin maksimoida vuoden aikana. Myös Auringon kulkureittiä hyödynnetään arkkitehtuurissa rakennusten sijoittamiseksi ilmansuuntien mukaisesti ja hallitsemalla rakennuksen sisätilojen valoisuutta luonnonvalon avulla sekä lämpöenergian sisätilaan pääsyn estämiseksi passiivisin keinoin erilaisilla rakenteilla. Arkkitehtuuriin on syntynyt aurinkoarkkitehtuurin koulukunta.
.jpg)
