Prinssi August Fredrik, Sussexin herttua (27. tammikuuta 1773 Buckinghamin palatsi, Lontoo – 21. huhtikuuta 1843 Kensingtonin palatsi, Lontoo) oli Ison-Britannian kuninkaan Yrjö III:n ja kuningatar Charlotten kuudes poika ja yhdeksäs lapsi.[1]
Elämä ja ura
August Fredrik kirjautui Göttingenin yliopistoon, eikä juurikaan asunut Englannissa ennen vuotta 1804. Italiassa matkustaessaan hän tapasi lady Augusta Murrayn (1761–1830), John Murray Dunmoren, Dunmoren 4. jaarlin ja lady Charlotte Stewarin toisen tyttären, ja avioitui salaa tämän kanssa Roomassa 4. huhtikuuta 1793 anglikaanisen kirkon seremoniassa. Jotta avioliittoa ei voitaisi vastustaa sen vuoksi, että se oli solmittu katolisessa maassa, pariskunta meni uudelleen naimisiin salanimillä Hanover Squaren St Georgen kirkossa, Westminsterissä, 5. joulukuuta 1793. Molemmat avioliitot solmittiin ilman isän suostumusta tai edes tämän tietoa. Elokuussa 1794 avioliitto julistettiin mitätöidyksi sillä perusteella, että se oli vastoin vuoden 1772 kuninkaallista avioliittolakia, koska kuningas ei ollut hyväksynyt liittoa. Muutaman vuoden ajan prinssi ei välittänyt hovin päätöksestä, mutta lopulta pariskunta erosi. Avioliitosta syntyi kaksi lasta:
- Augustus Frederick d'Este (13. tammikuuta 1794 – 28. joulukuuta 1848)
- Augusta Emma d'Este, myöh. lady Truro (9. elokuuta 1801 – 21. toukokuuta 1866),
joiden huoltajuus jäi lady Augustalle.[1]
Vasta vuonna 1801 August Fredrik korotettiin aatelisarvoon Arklowin paronin, Invernessin jaarlin ja Sussexin herttuan arvonimellä. Hänen omaksumansa liberaalit poliittiset näkemykset vieraannuttivat hänet isästään ja hovista, eikä hänelle annettu muiden kuninkaallisten herttuoiden saamia taloudellisesti tuottoisia virkoja. Hän tuki tarmokkaasti aikansa edistyksellistä politiikkaa, kuten orjakaupan lakkauttamista, katolisten emansipaatiota, juutalaisten ja Englannin kirkosta irtautuneiden uskonnollisten toisinajattelijoiden kansalaisoikeuksien rajoitusten poistamista ja parlamenttiuudistusta.[1]
Hän oli kiinnostunut taiteen ja tieteen edistämisestä ja tuki mielellään vaikutusvaltansa avulla hyväntekeväisyyshankkeiden edistämistä. Myöhempinä vuosinaan hän oli haluttu juhlaillallisten seremoniamestari. Vapaamuurarien Englannin yhdistyneen suurloosin ensimmäisenä suurmestarina hän toimi vuodesta 1813. Hänet valittiin Royal Society of Artsin puheenjohtajaksi vuonna 1816, ja vuosina 1830–1839 hän oli Royal Societyn puheenjohtaja, mutta luopui tehtävästä Kensington palatsissa pidettyjen illallisten kustannusten vuoksi. Hänen kirjastossaan oli yhteensä yli 50 000 nidettä, noin 1 000 Raamatun painosta sekä monia hepreankielisiä ja muita muinaiskäsikirjoituksia. Hän oli erityisen kiinnostunut heprean ja raamatunaiheiden tutkimisesta.[1]
August Fredrik solmi toisen avioliiton lady Cecilia Underwoodin (n. 1789–1873) kanssa, joka oli Arthur Goren, Arranin 2. jaarlin ja tämän kolmannen puolison Elizabeth Underwoodin vanhin tytär ja Sir George Bugginin leski. Vuonna 1840 lady Cecilia korotettiin Invernessin herttuattareksi. Avioliitosta ei syntynyt jälkeläisiä. Testamentissaan August Fredrik määräsi, että hänen jäännöksiään ei haudattaisi kuninkaallisen perheen kanssa Windsorin linnan Pyhän Yrjön kappeliin vaan Kensal Greenin julkiselle hautausmaalle.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| | Kansainväliset | |
|---|
| | Kansalliset | |
|---|
| | Taiteenala | |
|---|
| | Henkilöt | |
|---|
| | Muut | |
|---|
|
