August Emanuel Indrenius (17. joulukuuta 1866 Turku – 24. maaliskuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen varatuomari, pankinjohtaja ja asianajaja. Hän perusti yhdessä varatuomari John Dittmarin kanssa helsinkiläisen asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen.[1][2][3]
August Emanuel Indreniuksen vanhemmat olivat Turun lääninlasaretin lääkäri, lääketieteen tohtori Emanuel Indrenius (1816–1887) ja tämän toinen puoliso Anna Aurora Adelaide Armfelt (k. 1894). Hän pääsi ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta lyseosta 1884. Indrenius valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1888, filosofian maisteriksi 1890 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1893. Hän sai varatuomarin arvon 1896. Indrenius opiskeli 1897–1898 oikeustiedettä Berliinin yliopistossa.[1][4][2][3]
Indrenius ja varatuomari John Dittmar perustivat 1899 asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen ja Indrenius oli toimiston osakkaana 1899–1906. Indrenius oli vuosina 1906–1919 Pohjoismaiden Osakepankissa johtajana ja sitten 1919–1926 Pohjoismaiden Yhdyspankin johtajana. Hän kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon 1907–1910 ja oli useiden teollisuusyritysten kuten Fiskarsin ja Kaukaan johtokuntien jäsenenä. Indrenius oli Helsingin Anniskeluyhtiön hallituksen jäsenenä 1907–1914 ja Marian sairaalan hallituksen jäsenenä 1908–1913.[1][2][3]
Indrenius oli naimisissa vuodesta 1897 Sara Maria von Julinin kanssa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c Kuulumisia. 60 v. täyttää..., Uusi Suomi, 17.12.1926, nro 291, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c Kuolleita, Helsingin Sanomat, 27.03.1932, nro 84, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Emanuel Indrenius. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 10.2.2024.
