Harkleroad siirtyi ammattilaiseksi 12. kesäkuuta 2000 ollessaan 15-vuotias.[3] Vuonna 1999 hän pelasi ensimmäisen ITF-turnauksensa Floridassa. Seuraavana vuonna hän pelasi ensimmäisen WTA-karsintaturnauksensa Miamissa ja ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksessa Yhdysvaltain avoimissa. Vuonna 2001 hän pelasi ITF-turnauksissa, yhdessä WTA-turnauksessa ja Yhdysvaltain avointen pääsarjassa.[2] Lisäksi hän voitti tyttöjen turnauksen nelinpelin Wimbledonissa Gisela Dulkon kanssa.[4] Vuonna 2002 Harkleroad voitti ensimmäisen WTA-ottelunsa San DiegossaRita Grandea vastaan, mutta hävisi toisella kierroksella Jennifer Capriatille. Waikoloassa ja Bratislavassa hän pääsi myös toiselle kierrokselle. Bratislavan nelinpeliturnauksessa hän pääsi välieriin asti María Emilia Salernin kanssa.[2] Vuoden 2002 päättyessä hän oli maailmanlistan sijalla 115.[1]
Nousu maailmanlistan sijalle 39 (2003–2005)
Hänen läpimurtokautensa oli vuosi 2003, oltuaan maailmanlistan sijalla 101, hän voitti Charlestonin WTA-turnauksessa kolme top-20 pelaajaa. Villillä kortilla turnaukseen päässyt Harkleroad voitti toisella kierroksella sijalla 16 olleen Jelena Bovinan, toisella kierroksella sijalla 19 olleen Meghann Shaughnessyn, ja kolmannella kierroksella maailmanlistan yhdeksännen, Daniela Hantuchován. Välierässä hän hävisi Justine Henin-Hardennelle.[5][6]Strasbourgin turnauksessa hän pääsi välieriin asti. Ranskan avoimissa hän voitti Saori Obatan ja yhdeksänneksi sijoitetun Daniela Hantuchován luvuin 7–6(2), 4–6, 9–7, mutta hävisi kolmannella kierroksella sijoittamattomalle Magüi Sernalle 3–6, 6–1, 6–2. 9. kesäkuuta 2003 julkaistulla maailmanlistalla hän nousi uransa korkeimmalle sijalle 39. Tokion nelinpelissä hän pääsi finaaliin Ansley Cargillin kanssa.[2]
Vuonna 2004 hän pääsi WTA-turnauksen finaaliin Aucklandissa voittaen muun muassa Anna Smašnovan ja Marion Bartolin, mutta hävisi finaalissa Eléni Daniilídoulle. Quebecissä hän pääsi nelinpelin finaaliin.[2] Vuonna 2005 Harkleroad aloitti kauden vasta huhtikuussa loukkaannuttuaan elokuussa 2004[7], joten hän oli tippunut maailmanlistan sijalle 209.[2] Kauden päätteeksi hän kuitenkin nousi sijalle 117.[1]
Nelinpelifinaaleja (2006)
Harkleroad aloitti kauden Aucklandin turnauksella, jonka pääsarjaan hän pääsi karsintojen kautta. Hän hävisi kuitenkin avauskierroksella Jill Craybasille. Australian avointen pääsarjaan hän pääsi karsintojen kautta, ja voitti avauskierroksella Peng Shuain suoraan kahdessa erässä.[2] Toisella kierroksella hän hävisi maailmanlistan neloselle, Marija Šarapovalle luvuin 6–1, 7–5. Harkleroadilla oli toisessa erässä kolme eräpalloa, mutta hän ei pystynyt hyödyntämään niitä.[8]
Wimbledonissa Harkleroad voitti ensimmäisellä kierroksella Jelena Kostanić Tošićin[2], mutta hävisi toisella kierroksella 67 minuuttia kestäneen ottelun jälleen Marija Šarapovalle.[9] Kauden aikana Harkleroad pääsi kahdessa WTA-tason nelinpeliturnauksessa Bethanie Mattek-Sandsin parina finaaliin, mutta he hävisivät molempina kertoina.[2] Harkleroad päätti kauden kaksinpelissä sijalla 86 ja nelinpelissä sijalla 55.[1]
ITF-turnausvoittoja (2007)
Harkleroad Australian avointen nelinpelissä 2007.
Harkleroad valittiin Yhdysvaltain joukkueeseen Hopman Cupiin, kun Venus Williams ei pystynyt osallistumaan loukkaantumisen takia.[10] Hän pelasi yhdessä Mardy Fishin kanssa, ja he jäivät alkulohkoon Harkleroadin hävitessä kaikki pelaamansa ottelut. Harkleroad taisteli Tatiana Golovinia vastaan kolme erää, häviten lopulta 3–6, 6–4, 3–6. Harkleroad hävisi Nadja Petrovalle 3–6, 0–6 ja Alicia Molikille 6–3, 4–6, 4–6.[11]
Kauden ensimmäisen WTA-turnauksensa Harkleroad pelasi Australian Hobartissa. Hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Sybille Bammerille lukemin 7–6(2), 6–1. Australian avoimissa hän voitti Yuan Mengin ja 17:nneksi sijoitetun Anna-Lena Grönefeldin, mutta hävisi kolmannella kierroksella 15:nneksi sijoitetulle Daniela Hantuchoválle lukemin 7–6 (6), 5–7, 3–6. Nelinpelissä Harkleroad ja Galina Voskobojeva pääsivät puolivälieriin asti. Ranskan avoimissa Harkleroad voitti ensimmäisellä kierroksella Aleksandra Wozniakin, mutta hävisi toisella kierroksella yhden tunnin ja 48 minuuttia kestäneessä ottelussa Venus Williamsille luvuin 1–6, 6–7(8).[2] Ottelussa Williams teki naisten syötön nopeusennätyksen pääsarjassa (206 km/h)[12][13], jota hän kuitenkin paransi jo Yhdysvaltain avoimissa elokuussa 2007.[14]Wimbledonissa hän hävisi avauskierroksella Roberta Vincille ja Yhdysvaltain avoimissaIoana Raluca Olarulle. Kauden päätteeksi hän voitti San Franciscon, Pittsburghin ja La Quintan ITF-tason turnaukset,[2] ja oli kauden päättyessä WTA-listan sijalla 76.[1]
Harkleroad teki paluun tenniskentille Sony Ericsson Openissa, Miamissa.[16] Hän hävisi kuitenkin heti avauskierroksella Alicia Molikille. Stanfordissa hän hävisi avauskierroksella Marion Bartolille 6–1, 6–4 ja CincinnatissaChan Yung-janille 6–2, 7–6(4). Hän ei ole pelannut elokuun 2010 jälkeen.[2]
Muuta
Harkleroad meni naimisiin Alex Bogomolovin kanssa vuonna 2004[17], mutta he erosivat myöhemmin.[18] Harkleroadin isä Danny toimii painoalalla ja on pelannut jalkapalloa Tennesseen yliopistossa, äiti Tammy on opettaja. Harkleroadin valmentaja ja aviomies on entinen tennispelaaja Chuck Adams. 30. maaliskuuta 2009 heille syntyi vauva, jonka nimi on Charlie.[3][18] Heidän toinen lapsensa, Loretta Lynn, syntyi huhtikuussa 2011.[19]
Toukokuussa 2008 Harkleroad kertoi esiintyvänsä Playboy-lehden elokuun numerossa alasti.[20][21]
↑Caraviello, David: For Harkleroad, Cup run changes everything. The Post and Courier, 14.4.2003, s. 24. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.12.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
