Arvo Hautala syntyi seitsemäntenä lapsena evijärveläiseen perheeseen, jonka isä oli pienviljelijä ja käsityöläinen. Nuori Hautala aloitti poliittisen toimintansa kotikylänsä työväenyhdistyksessä ja työväentalolla, jonka ovet suljettiin 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen painostuksen seurauksena. Sota-aikana Hautala vietti rintamalla viisi vuotta.[2]
Hautala liittyi SKP:hen joulukuussa 1945.[3] Vuonna 1949 hän siirtyi SKP:n palkalliseksi toimitsijaksi jouduttuaan työnantajien mustalle listalle. Hautala suoritti Sirolan 1951, jonka jälkeen hän siirtyi SKP:n Kymen piirisihteeriksi.[2] Hautala kuului 1960-luvun alussa SKP:n vaikutusvaltaisimpiin ammattiyhdistyspoliitikoihin. SEL:n puheenjohtaja tunnettiin myös puolueen aktiivisena uudistajana ja stalinististen virtausten vastustajana. SEL:ssä Hautala ajoi ammattiyhdistysliikkeen suurempaa itsenäisyyttä puoluepolitiikasta. SAK:n johdossa Hautala oli hyväksymässä ensimmäistä tulopoliittista sopimusta (Liinamaa I) vuonna 1968.[4]
Itsenäinen ja tupo-henkinen Hautala sai usein kovaa kritiikkiä SKP:n oppositiolta, joka piti tätä yhtenä pahimmista revisionisteista puoluejohdossa. Tilanne kärjistyi vuonna 1974, jolloin Hautala kritisoi julkisesti Taisto Sinisaloa puoluetovereita "herjaavien puheenvuorojen" käyttämisestä Kremlin neuvotteluissa. Hautala tuomittiin sanoistaan muun muassa Pravdassa.[4]
Hautala julkaisi muistelmat Kehuttiin lakkokenraaliksi (WSOY 1977). Hän sai nimen lakkokenraali johdettuaan Arabian lakkoa vuonna 1948.
