Koskinen opiskeli aluksi arkkitehtuuriaOulussa. Hän valmistui Taideteollisen korkeakoulun käsikirjoitus- ja ohjauslinjalta 1993. Koskisen ensimmäinen dokumentti Henkinen arkkitehtuuri (1990) tutkii unkarilaisenImre Makoveczin arkkitehtuuria. Koskisen ensimmäisessä fiktiossa Sukellus (1989) pienen yhteisön rauha järkkyy, kun rannalta löytyy tytön ruumis. Elokuva voitti pääpalkinnon Cineurope 1991 -festivaaleilla Firenzessä. Muita Koskisen uran alkuvuosien lyhytfiktioita ovat Kesän viimeinen päivä (1992) ja Avaruuden musta kivi (1994).[1]
Koskisen lyhytdokumenteista Esa Illin kanssa Yle TV1 -kanavalle toteutettu Ennätysten tekijät (1993) kuvaa ihmisiä, jotka yrittävät päästä Guinnessin ennätysten kirjaan mitä omituisimmilla tavoilla. Dramatisoidussa dokumentissa Aivan tavallinen pankkirosvo (1995) Heikki Määttänen esittää sympaattista reppanaa, joka joutuu hankaluuksiin, kun häneltä varastetaan työttömyyskorvaukset. Vuonna 1996 syntyivät Mitäs me salamaniskemät, Haudattu tuntemattomana ja Me valehtelijat. Niitä seurasi Kuka oli Felix Kersten? (1998), dokumentti ristiriitaisesta hahmosta Heinrich Himmlerin hierojasta ja vakoojastaFelix Kerstenistä.
Vuonna 2004 Arto Koskinen ohjasi dokumentin Joki taivaalla kuvataiteilija Osmo Rauhalasta, ja vuonna 2012 valmistui dokumentti jalkapalloilija Jari Litmasesta nimellä Kuningas Litmanen. Vuonna 2013 valmistui dokumenttielokuva Epävirallinen linja, Suomen vähemmän tunnetusta roolista Viron itsenäistymisprosessissa.
Koskisen seuraava dokumentti kertoi suomalaisen matkapuhelimen tarinan. Nokia Mobile – Matkapuhelimen tarina (2017)[2] valittiin Amsterdamissa järjestettävän IDFA-dokumenttifestivaalin Panorama-sarjaan.
Lähteet
↑ abHytönen, Jukka: ”Arto Koskinen”, Lyhyttä ja pitkää: Kotimaisia elokuvantekijöitä. (Toimittanut Eila Anttila) Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3