Apollon Aigleteen temppeli oli Anafen poliksen merkittävin temppeli ja myös se, josta koko saari tunnettiin muualla. Kreikkalaisessa mytologiassa pyhäkön perustajina pidettiin Iasonia ja argonautteja. Nämä omistivat temppelin Apollonille, koska jumala näytti heille saaren suojapaikaksi heidän jouduttuaan myrskyyn.[1][2][4] Apollon sai epiteettinsäAigletes tapahtumaan liittyneestä valonväläyksestä (aiglē).[3] Apollonin toinen paikallinen epiteetti oli Asgelatas.[5]
Temppeli rakennettiin mahdollisesti varhaisemman pyhäkön paikalle 300-luvulla eaa, klassisen kauden lopulla tai hellenistisen kauden alussa.[1] Se kukoisti erityisesti hellenistisellä kaudella, ja oli pienelle saarelle poikkeuksellisen suuri. Tämä liittyy mahdollisesti läheisen Theran eli nykyisen Santorínin Thíran saaren kukoistukseen Ptolemaiosten aikana.[3]
Keskiajalla paikalle rakennettiin osaksi temppelin kiviä uudelleenkäyttäen paikalla edelleen oleva Elävöittävän lähteen luostari (Moní Zoodóchou Pigís) eli Káto Panagía.[3]
Rakennus
Temppeli sijaitsi noin kolme kilometriä poliksen kaupunkikeskuksesta itään. Se oli rakennettu paikallisesta kvartsipitoisesta marmorista. Temppelirakennus vaikuttaa olleen tyypiltään prostylos, toisin sanoen siinä oli pylväikön muodostama portiikki ainoastaan toisessa päässä. Se johti pronaokseen ja se puolestaan naokseen eli cellaan.[3]
Temppelistä on säilynyt huomattavia raunioita osana luostaria. Naos käytettiin uudelleen luostarin refektoriona eli ruokasalina, ja sen länsiseinää on säilynyt yli kolmen metrin korkeudelta. Myös temppelin peribolos-muuria on säilynyt suhteellisen hyvin. Rakennuskivissä on hellenistiselle kaudelle ajoitettuja piirtokirjoituksia.[3]
Temppelin kiviä luostarin pihalla.
Temppelin ympäristöstä on löydetty useiden muiden rakennusten stylobaatteja, mikä kertoo siitä, että pyhäkköalueella on ollut myös muita temppeleitä ja alttareita. Piirtokirjoitusten perusteella ne olisivat olleet omistettu Artemiille, Afroditelle, Asklepiokselle ja Zeus Ktesiokselle.[3] Temppeli oli yhdistetty kaupunkiin pyhällä tiellä.[1]
Lähteet
↑ abcdHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”474 Anaphe”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abSmith, William: ”Anaphe”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Pseudo-Apollodoros: Bibliotheke 1.9.26; Apollonios Rhodoslainen: Argonautika 4.1706; Plinius vanhempi: Naturalis historia 2.87, 4.12; Ovidius: Muodonmuutoksia 7.461.
↑Christopoulos, Menelaos et al. (toim.): Light and Darkness in Ancient Greek Myth and Religion, s. 67. (Greek Studies: Interdisciplinary Approaches) Lexington Books, 2010. ISBN 0739139010Teoksen verkkoversio.
