Andreas Hintzen vanhemmat olivat Rokkalan lasitehtaan peilimestari, myöhemmin lääninsihteeri Johan Hintze ja Amalia Altman.[3] Hän kävi yksityiskoulun ja liittyi aliupseerina toiseen suomenmaalaiseen linjapataljoonaan vuonna 1844. Hintze siirrettiin Libaun jalkaväkirykmenttiin vuonna 1849. Hän osallistui sotatoimiin Unkarissa ja oli Krimin sodan aikana Liivinmaan ja Kuurinmaan rannikkovartiostossa.[2]
Hintze siirrettiin vuonna 1857 ensimmäiseen tarkk’ampujapataljoonaan. Vuonna 1864 hänestä tuli 13. tarkk’ampujapataljoonan komentaja. Vuodesta 1876 Hintze komensi Nizovskin 23. tarkkampujarykmenttiä ja vuonna 1882 hänet nimitettiin kenraalimajurina Itä-Siperian tarkkampujaprikaatin päälliköksi.[2]
Hintze nimitettiin Sahalinin sotilaskuvernööriksi vuonna 1884. Hän työskenteli aktiivisesti vankisiirtolana käytetyn saaren elinolojen ja infrastruktuurin järjestämiseksi. Hintze erosi armeijan palveluksesta vaimonsa sairauden takia vuonna 1888.[2] Hän palasi Suomeen ja osti seuraavana vuonna Kirjolan kartanonGeorg von Alfthanilta.[3]
Lähteet
↑Saksankielisessä kuolinilmoituksessa Andreas Peter Heinrich von Hintze. Kuolinilmoitus. Wiborgsbladet, 12.2.1898, s. 1. Artikkelin verkkoversio.