Campra alkoi kiinnostua näyttämömusiikista ja tuli nimitetyksi oopperan johtajaksi vuonna 1730. Hänen lukuisiin oopperateoksiinsa kuuluvat mm. Idomenèe (1712), Alcine (1705), Les sauvages (1729) sekä Tancrède (1702). Viimeksi mainittu on poikkeuksellinen ooppera, sillä korkean tenorin asemasta miespäärooli ovat bassoja.[1] Oopperoidensa lisäksi hän sävelsi hengellistä musiikkia, kuten requiemin ja kolme kirjaa kantaatteja.
