Amputaation syitä voivat olla sepsis, diabetes, verenkiertohäiriöt, tapaturmat, infektiot ja kasvaimet.[1][2] Amputaatiotyyppejä voivat olla esimerkiksi reisiamputaatio tai sääriamputaatio.[3] Kirurgisena toimenpiteenä amputaatio suoritetaan, mikäli kehon osaa ei voida enää parantaa ja siinä olevan sairauden leviäminen muualle kehoon halutaan estää.[4]
Ensimmäisessä maailmansodassa 67 000 saksalaista ja 41 000 brittiä amputoitiin.[5]
Yhdysvaltain sotilaista noin 15 000 tehtiin merkittävä amputaatio haavoittumisen vuoksi. Tämä oli 2,5 % noin 600 000 haavoittuneesta.[6]
Ukrainan sodassa 20 000–50 000 ukrainalaista on menettänyt raajoja sodan aikana elokuuhun 2023 mennessä.[7]
Amputaation seuraukset ja tavoitteet
Amputoidun aivot kykenevät muistamaan vuosikausia amputaation jälkeen ne ruumiinosat, jotka on menetetty.[8] Ilmiön ovat löytäneet aivoskannauksessa Oxfordin yliopiston tutkijat.[8] Amputaation tavoitteena on hyvävoimainen proteesin kestävä tynkä.[3] Amputaatio voi olla joskus ainoa tapa pelastaa ihmisen henki.[9]
Aavesärky
Aavesäryllä tarkoitetaan neuropaattista eli hermovaurioista johtuvaa kipua.[10] Jotkut amputaatiopotilaat kertovat kokevansa poistetussa jäsenessään haamukipua.[4] Keskimäärin joka toisella amputaatiopotilaalla on aavesärkyjä.[11] Se on särky, joka syntyy katkaisukohdan vaurioituneissa hermopesäkkeissä mutta joka aistitaan tuntuvaksi puuttuvassa jäsenessä.[12][13]
Muita tuntemuksia voivat olla kutina.[13][14] Potilas voi tuntea myös aavekrampin.[15] Potilas voi myös tuntea puuttuvan raajan liikkeen tai aistia sen asennon.[4] Aavekipu voi aiheuttaa vaikeuksia nukkumiseen ja ajaa itsetuhoisuuteen.[12] Jotkut potilaat väittävät proteesin hieronnan helpottavan tällaista särkyä. Tällöin kyseessä on mitä ilmeisimmin plasebo-vaikutus. Fantomi-ilmiö voi pysyä samanlaisena koko elämän, mutta myös muuttaa muotoaan, lieventyä ja hävitä kokonaan.[4]
Suomessa käytetään sähköhoitoa aavesärkypotilaille.[11] Maailmalla on käytössä suoraan aivoihin annettava stimulaatio.[11]
Monissa tapauksissa haamukivusta on apua proteesiin totuttauduttaessa. Amputoitu tynkä vaatii huoltotoimenpiteitä.[16] Tynkää voi alkaa särkemään pitkällisen seisomisen tai kävelyn seurauksena.[17]
Proteesit
Suomessa potilas saa proteesin noin neljän kuukauden kuluttua amputoinnista.[3] Tavoite olisi, että protesointiin päästäisiin jo 30-40 päivän kuluessa amputisoinnista.[3] Oikein ajoitettu protetisointi on tärkeää toipumisen kannalta.[3] Sen edellytys on kuitenkin riittävän hyvä kunto ja motivaatio.[18] Hankinta tehdään moniammatillisesti, jolloin paikalla on lääkäri, apuvälineteknikko ja fysioterapeutti.[18]
Proteesin sopivuus on tärkeää, koska sopimaton proteesi vahingoittaa tynkää.[3] Proteesien kanssa toimiminen vaatii opettelua.[19] Virheellinen kuormitus voi johtaa ihon tulehduksiin ja hiertymiin, jolloin voi syntyä painehaava, mikä vaikeuttaa protetisointia.[3]
Kuntoutuksella amputoitu henkilö voidaan saada palaamaan takaisin normaaliin elämäänsä, vaikka amputaatio aiheuttaakin vajaakuntoisuutta ja vaikuttaa toimintakykyyn.[17] Lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla on mahdollisuus saada maksimaalinen hyöty proteeseista ja muista apuvälineistä.[17] Vertaistuki voi olla tärkeää amputoidulle.[14]
Kuntoutus voidaan jakaa neljään eri osaan, jotka ovat leikkausta edeltävä, operatiivinen, välitön leikkauksen jälkeinen sekä proteesin valmistus ja käytön omaksumisvaiheet.[20]
Amputaatiopotilaat tarvitsevat runsaasti terveys- ja sosiaalihuollon palveluita, koska amputaatio on niin raskas toimenpide, että se rajoittaa toimintakykyä huomattavasti.[20] Amputaatio voi johtaa siihen, että joutuu luopumaan harrastuksestaan.[17] Amputoidun henkilön asumisolosuhteita voidaan joutua muuttamaan, mikäli hän käyttää apuvälineitä liikkumiseensa asunnossaan.[10]
Asenteet
Työhönottotilanteessa amputaatio voi myös aiheuttaa hämmennystä ja johtaa jopa syrjintään.[9] Amputoidut henkilöt voivat joutua epäasiallisen tuijotuksen kohteeksi.[21] He joutuvat myös kohtaamaan loukkaavia kommentteja.[22][23]
Tutkimus
Hoitoketjujen sujuvuus voi pelastaa amputaatiotilanteessa.[24] Lisähappi leikkauksen jälkeisenä aikana voi pelastaa jalan amputoinnilta on todettu Itä-Suomen yliopiston väitöskirjassa vuonna 2013.[25] Turun yliopistolle vuonna 2005 tehdyssä väitöstutkimuksessa todetaan verisuonikirurgian säästävän amputoinneilta.[26] Suomessa pihkaa on käytetty lääketieteellisessä tutkimuksessa ehkäisemään amputaatiota.[27]
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa amputoinnin on todettu olevan yhtä huono menetelmä, kuin raajan rekonstruktioinninkin.[28] Saksassa on onnistuttu siirtämään amputoidulle henkilölle kädet elinsiirtoleikkauksen avulla.[29]
Järjestöt
Suomessa tukea amputoiduille tarjoavat Aktiiviset Amputoidut ry ja Suomen Nuoret Amputoidut ry.[16][30]
Amputaatio kirjallisuudessa ja kulttuurissa
Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka on tehnyt amputaatiosta sarjakuva-albumin I am not these feet.[19] Suomessa on olemassa jääkiekon puolella proteesimaajoukkue.[31][32][33]
Amputaatiopotilaat ovat niittäneet mainetta menestyen paraolympialaisissa.[34] Malleinakin amputaatiopotilaat ovat toimineet.[35][23]
Lontoossa on avattu museo, joka esittelee taideteoksia, lääketiedettä ja näiden yhdistelmiä.[36] Tietoista tahallista amputaatiota ollaan käytetty myös oman ruumiin muokkaamiseen.[37][38][39]
Amputaatio ja seksuaalisuus
Ihmisen seksuaalista halua amputoida terve ruumiinosa kutsutaan apotemnofiliaksi.[40] Seksuaalista halua, joka kohdistuu erityisesti amputoituihin henkilöihin, kutsutaan akrotomofiliaksi.[40]
Amputointi voi aiheuttaa vaikeuksia seurustelusuhteiden kehittymiselle.[41] Se ei kuitenkaan vielä tarkoita etteikö amputoitu henkilö voisi seurustella tai saada parisuhdetta.[42] Amputoituun henkilöön rakastuminen ei kuitenkaan vielä ole merkki akrotomofiliasta.[40]
