Amoksisilliinia käytetään penisilliinin tavoin hoitamaan monien grampositiivisten bakteerien aiheuttamia infektioita. Se tehoaa lisäksi penisilliiniä paremmin gramnegatiivisia sauvabakteereita kuten Haemophilus influenzaeta vastaan. Amoksisilliini on yleensä tehokas myös Salmonella-, Shigella-, E. coli- ja Listeria-bakteereihin.[1] Amoksisilliinia valmistetaan myös yhdistettynä beetalaktamaasientsyymin estäjään klavulaanihappoon, jolloin yhdistelmävalmisteen vaikutuskirjo on laajempi.
Staphylococcus aureus- ja Moraxella catarrhalis -kannoista yli 90 % on resistenttejä, n. kolmannes Shigella-kannoista, 20 % H. Influenzae -kannoista, 25 % virtsan E. coli -kannoista ja suuri osa ulkomaista alkuperää olevista salmonelloista. Luonnostaan resistenttejä ovat Bacteroides fragilis, klebsiellat, indolipositiiviset proteukset, Serratia, Citrobacter ja Pseudomonas. [3]
Haittavaikutukset
Yleisimmät amoksisilliinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat ihottuma, ripuli, pahoinvointi ja vatsakivut. Lääkkeellä hoidetuista henkilöistä 1–4 prosenttia saa allergisen reaktion, joka voi ilmetä kutinana, nokkosrokkona tai angioödeemana. Harvinaisia haittavaikutuksia ovat luuydinlama, anafylaktinen reaktio ja maksa- tai munuaisvauriot.[2]
