Risto Jääskeläinen syntyi 10. elokuuta 1945 Tohmajärven Vatalan kylässä. Koti oli vauras maalaistalo. Tohmajärvellä käydyn keskikoulun jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1964.
Luterilaisessa kodissa Jääskeläinen kasvoi valoisaan kristillisyyteen, joka kunnioitti toisuskoisia ja ateisteja. Vanhemmat Eetu ja Henni Jääskeläinen valitsivat pojallee nimen Ristopresidentti Risto Rytin mukaan. Äiti ihaili ortodoksisuutta. Naapurikauppiaan ikonit koskettivat pikkupoikaa pysyvästi.
Jääskeläinen suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budapestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Palattuaan Suomeen hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa sekä uskonnonopettajana Helsingin lyseossa.[1]
Kirkollinen ura ortodoksisessa kirkossa
Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Jääskeläinen kuitenkin liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä ortodoksisuuden syvä historian taju veivät mukanaan.
Valamon luostarista tuli Jääskeläisen opinahjo ortodoksisuuteen. Arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979 nimellä Ambrosius. Suunnitelmat tutkijamunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.[1]
Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996–2002, Helsingin metropoliittana 2002–2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen elämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.
Hänellä on ollut merkittävä rooli kirkon ja valtiovallan suhteiden ylläpitämisessä ja kirkon edunvalvojana yhteiskuntaan ja päättäjiin päin. Hän toimi ortodoksisen kirkon ulkoministerinä kansainvälisillä foorumeilla, joista yksi keskeinen vaihe oli toiminta Virossa 1990-luvulla. Kirkon sisällä hän on ollut traditioon nojaava, eteenpäin katsova ja uudistava voima.
Ambrosius tunnetaan suvaitsevana ja lämminhenkisenä kirkonpaimenena. Hän ei saarnaa, hänen sanomansa on samalla kertaa lempeää ja vahvaa. Suorapuheisella tyylillään hän ruotii yhteiskunnan epäkohtia samalla kun hän avaa ajallisen elämän peruskysymyksiä ja muistuttaa kuulijaansa jokaisen mahdollisuudesta hengelliseen kasvuun.
Koko ajan Ambrosiuksen globaali kristillisyys ja ekumeenisuus ovat leimanneet hänen pioneerityötään kirkkojen välisessä lähentymisessä. Laaja-alaisemmin kuin kukaan muu ortodoksi hän on edustanut Suomen kirkkoa kansainvälisissä teologisissa neuvotteluissa eri kirkkojen välillä. Hän oli jäsenenä 1983–2006 Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomiteassa ja muissa elimissä.
Kulttuurikeskus Sofian perustaminen Helsinkiin jatkoi Valamon jälleenrakennustyötä. Ambrosiuksen johdolla Sofiasta on muodostunut merkittävä henkinen ja hengellinen keskus pääkaupunkiseudulla ekumeenisesti ja kansainvälisesti. Sofian resursoinnin ja toteuttamisen mahdollisti hänen valtaisa yhteiskunnallisten vaikuttajien verkostonsa poliittisiin päättäjiin, kulttuuri- ja talouselämään.
Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen jäsen Ambrosius on ollut vuodesta 1996 alkaen.[1] Ambrosius toimi Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean jäsenenä 1991–2006 Kansainvälisen roomalaiskatolis-ortodoksisen teologisen komission jäsenenä 1980–2010.
Vuonna 2005 Metropoliitta Ambrosiuksen 60-vuotispäiväksi julkaistiin juhlakirja Ambrosius. Kirjoittajat kuuluvat Ambrosiuksen lähipiiriin.
Muu toiminta
Ambrosius on toiminut myös Tulikivi Oyj:n hallituksessa (1992–2011) sekä vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen ja sen edeltäjien hallituksen puheenjohtajana (1998–2017).[1]
Teokset
Pyhyyden kaipaus. Oulu: Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö, 1999. ISBN 951-98101-1-0
Etsijän mielellä. Arvopohdintoja ajassamme. Oulu: Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö, 2001. ISBN 951-98101-3-7
Suomessa, Euroopassa ja maailmassa. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2005. ISBN 952-99462-1-X
Aika ei johda unohdukseen: Uskosta, kristityn tiestä ja kirkosta. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2015. ISBN 978-952-99462-9-7
Valon portailla. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2019. ISBN 978-952-69214-0-2
Toimittajana
Valamon juhlakirja, 1977
Ortodoksinen kirkko Suomessa, 1979
Kristinuskon syntysijoilla – Islamin keskellä, 2001)
Henkinen johtajuus, & Henrikki Tikkanen, Timo Kietäväinen, 2009
Johtajuuden seitsemän syntiä, Jaakko Asparan ym. kanssa, Helsinki 2012
Luojan kauneutta, Maila Mäkisen ikonien äärellä. Helsinki 2017.
