27-vuotias Raich voitti jo toisen olympiakultansa viisi päivää suurpujottelukullan jälkeen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Raich johti kisaa vain yhden sadasosan edellä toisena ollutta Kalle Palanderia. Toiseen laskuun tultaessa Itävallalla oli kaksoisjohto kun Palander tuli vuoroon. Ilo meni kuitenkin pilalle Palanderilta jo alussa kun hänen suksi meni nipin napin kepin väärältä puolelta ja tuloksena oli hylkäys. Palander jatkoi kuitenkin maaliin missä hän oli 45 sekunninsadasosaa nopeampi kuin silloin ensimmäisenä ollut Reinfried Herbst. Viimeisenä laskenut Raich oli kuitenkin omaa luokkaansa. Jo ensimmäisellä väliaikapisteellä oli Raich jo viittä vaille kiinni olympiakullassa. Raich ei sortunut virheisiin vaan päinvastoin voitti kilpailun 83 sadasosaa nopeampana kuin Herbst. Itävaltaan tuli tyrmäävä kolmoisvoitto.
[1][2]
34-vuotias norjalainen nappasi jo uransa kahdeksannen olympiamitalinsa ja 20. arvokisamitalinsa. Aamodt voitti lajin myös Salt Lake Cityssä 2002 ja Albertvillessä 1992. Hänestä tuli voiton myötä olympiahistorian menestyksekkäin alppihiihtäjä.
Supersuurpujottelu laskettiin vaativalla 2,3 kilometrin mittaisessa Kandahar Banchette -rinteessä. Kokonaispudotusta radalla oli 650 metriä. Kilpailu ehdittiin jo kerran aloittaa ja sitä johti Pierre-Emmanuel Dalcin, mutta voimakkaan lumisateen takia kisa peruttiin ja aloitettiin alusta. Närkästynyt Dalcin näytteli keskisormeaan ja sai tempustaan 3 200 euron sakot.
[5][6]
Kilpailu käytiin Sestrieren Kandahar Banchetta -rinteessä, jota yleisesti pidetään vaativana. Deneriaz'n kultamitali oli yksi kisojen suurimmista yllätyksistä. 30 laskijan kuuman ryhmän viimeisenä laskenut ranskalainen oli aikaisemmin urallaan voittanut kolme maailmancupin osakilpailua, mutta viimeisin palkintopallisijoitus oli vuodelta 2004. Hän oli lisäksi juuri toipunut vakavasta polvivammasta.
[7][8]
Kuten syöksylaskussa myös alppiyhdistetyssä saatiin yllätysvoittaja, joskaan yllätys ei ollut yhtä suuri, kun Yhdysvaltain Ted Ligety voitti uransa ensimmäisen arvokisamitalin ennakkosuosikkien keskeyttäessä. Ivica Kostelićista tuli Kroatian toinen talviolympiamitalisti kautta-aikain. Aikaisemmin mitaleita oli saanut vain Ivican sisko Janica Kostelić. Kisan jälkeen FIS:n puheenjohtaja Gian-Franco Kasper arvosteli kilpailua pujottelijoiden suosimisesta, koska pujottelulaskuja oli kaksi ja syöksyjä vain yksi. Hänen mukaansa säännöt muuttuisivat seuraaviin olympialaisiin.
[9][10]
Alppiyhdistetyssä pettymyksen kärsinyt ja kauden maailmancupin kilpailuissa heikohkosti menestynyt Ruotsin Pärson johti kilpailua isolla erolla jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toinen kierros laskettiin sankassa sumussa, mikä ei taannut osallistujille täysin tasapuolisia olosuhteita, mutta voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä.
[11][12]
Kolme laskijaa oli ylitse muiden vaikeissa olosuhteissa sumussa ja räntäsateessa käydyllä toisella kierroksella. Ruotsin Anna Ottosson teki hurjan laskun ja nousi ensimmäisen kierroksen 13:nnelta sijalta pronssille. Tanja Poutiainen teki suomalaista alppihistoriaa nousemalla toisella kierroksella kolmannelta sijalta hopeapallille. Yhdysvaltojen Julia Mancuso oli kuitenkin päivän laskuissa ylivoimainen. Hän oli ensimmäisen kierroksen nopein ja toisella kierroksellakin hävisi vain yhden sekunnin sadasosan Ottossonille.
[13][14]
Viimeistä kauttaan laskenut 32-vuotias syöksyn voittaja Dorfmeister saavutti kisoista jo toisen kultamitalinsa. Kisa piti alun perin laskea jo sunnuntaina 19. helmikuuta, mutta se jouduttiin siirtämään huonon kelin takia.
[15][16]
Naisten syöksylaskussa ei nähty suuria yllätyksiä, sillä olympiakultaa voitti kauden maailmancupin syöksymestaruuden jo varmistanut Michaela Dorfmeister. Ensimmäisen olympiakultansa voittanut Dorfmeister oli jo aikaisemmin ilmoittanut lopettavansa kauden päätyttyä, joten hän sai upealle uralleen komean huipennuksen. Olympiakultaa puolustanut, harjoituksissa lievästi loukkaantunut Carole Montillet-Carles oli vasta 28.
[17][18]
Naisten alppiyhdistetyssä voiton vei Kroatian Janica Kostelić, josta tuli samalla ensimmäinen neljä olympiakultaa alppihiihdosta voittanut nainen voitettuaan vuoden 2002 olympialaisissa kolme kultaa. Hopealle ylsi Itävallan Marlies Schild, joka johti kilpailua vielä pujotteluosuuden jälkeen.
[19][20]
