Alkmaionidit tai alkmeonidit[1] (m.kreik. Ἀλκμαιωνίδαι, Alkmaiōnidai, att.kreik. Ἀλκμεωνίδαι, Alkmeōnidai;[2] lat. Alcmaeonidae) oli antiikin kreikkalainen ateenalainen eupatridi- eli ylimyssuku, joka esiintyy Kreikan historiassa ajalla 1100–400 eaa. Sen jäsenet vaikuttivat tapahtumiin Ateenassa erityisesti 600–400-luvuilla eaa.[3][4]
Historia
Alkmaionidit olivat Neleuksen jälkeläisten eli neleidien (Neleidai) suvun haara. Doorilaiset ajoivat neleidit pois Pyloksesta noin 1100 eaa., jonka jälkeen he siirtyivät Ateenaan. Siellä suvun vanhempaan haaraan kuulunut Melanthos nousi kuninkaaksi, kun taas toiseen haaraan kuuluneesta Alkmaion I:stä tuli ylimystön jäsen ja alkmaionidien kantaisä. Alkmaion oli Nestorin pojanpojan poika.[3][5]
Myöhemmin Ateenan elinikäisistä arkonteista kuudes oli Megakles I (arkonttina n. 922–892 eaa.) ja viimeinen Alkmaion II (n. –753 eaa.). Koska elinikäiset arkonttit otettiin aina Medonin suvusta, mainitut olivat todennäköisesti alkmaionideja vain äidin puolelta. Ensimmäinen merkittävä alkmaionidi oli myöhempi arkontti Megakles II (n. 632/612 eaa.), joka toi suvun päälle kirouksen surmauttamalla Kylonin vallankaappausyritykseen osallistuneet näiden anottua turvaa.[3]
Tämän jälkeen alkmaionidien karkottamista Ateenasta vaadittiin laajalti. Solon, joka todennäköisesti näki tämän tärkeänä askeleena aikomissaan uudistuksissa, neuvoi alkmaionideja asettamaan tapauksensa kolmensadan ylimyksen istuimen käsiteltäväksi. Tuloksena heidät karkotettiin Ateenasta, ja he vetäytyivät Fokiihin noin 596/595 eaa. Suvun vaurautta lisäsi suuri lahja, jonka Kroisos antoi Alkmaion III:lle (n. 590 eaa.), Megakles II:n pojalle, ja vaikutusvaltaa Alkmaion III:n pojan Megakles III:n (500-luku eaa.) avioliitto Sikyonin tyrannin Kleistheneen tyttären Agaristen kanssa. Näin alkmaionidit kykenivät kasvattamaan asemaansa puoluekuntariitojen repimässä Ateenassa. He liittyivät oligarkki Lykurgoksen puolelle ja onnistuivat palaamaan Ateenaan. Hieman myöhemmin he onnistuivat karkottamaan Peisistratoksen pian sen jälkeen, kun hän oli nostanut itsensä tyranniksi vuonna 559 eaa.[3][4]
Myöhemmin Megakles antoi kuitenkin tyttärensä Koisyran Peisistratoksen puolisoksi ja auttoi häntä palaamaan valtaan Ateenassa. Pian syntyi kuitenkin uusi riita siitä, kuinka Peisistratos kohteli vaimoaan, ja alkmaionidit karkottivat hänet uudestaan kaupungista. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Peisistratos kokosi armeijan, jonka avulla hän hyökkäsi Attikaan ja voitti alkmaionidit, jotka ajettiin toistamiseen maanpakoon. He säilyivät silti huomattavina vastustajina peisistratideille. Hipparkhoksen kuoleman jälkeen he ottivat haltuunsa Attikan rajalla sijainneen Leipsydrionin linnoituksen ja yrittivät palauttaa itsensä valtaan kaupungissa. Hippias kuitenkin voitti heidät.[3][4]
Alkmaionidit saivat kuitenkin vaikutusvaltaa toista kautta. Delfoin Apollonin temppeli paloi vuonna 548 eaa., ja alkmaionidien sovittua temppelin uudelleenrakentamisesta amfiktyoniliiton kanssa he rakennuttivat uuden temppelin paljon hienommaksi kuin oli sovittu. Näin alkmaionidit saivat suosiota kautta Kreikan, samalla kun he syyttivät peisistratideja tulipalon aiheuttamisesta. Tämän jälkeen Delfoin oraakkeli suosi heitä, ja aina kun kuka tahansa spartalainen tuli kysymään oraakkelilta neuvoa mistä tahansa asiasta, oraakkelinvastaus sisälsi aina kehotuksen vapauttaa Ateena tyranniasta. Lopulta spartalaiset karkottivat Hippiaan ja palauttivat alkmaionidit valtaan vuonna 510 eaa.[3][4]
Tämän jälkeen alkmaionidit huomasivat olevansa eristetyssä asemassa, kun Ateenan ylimystö vastusti heitä ja kansa taas oli kannattanut peisistratideja. Alkmaioinidien johtoon tullut Kleisthenes liittyi kansanpuolueeseen ja antoi Ateenalle uuden demokraattisen valtiomuodon.[3] Persialaissotien aikana alkmaionideja syytettiin vehkeilystä persialaisten kanssa. Sukuun kuului kuitenkin vielä 400-luvulla eaa. useita merkittäviä jäseniä. Perikles ja Alkibiades olivat alkmaionideja äitiensä puolelta.[1]
Sukupuu
Alkmaionidien suvun jäseniä olivat (miehet sinisellä, naiset punaisella, avioliiton kautta liittyvät valkoisella):[3][6][a]
Huomautukset
- ↑ Roomalaisia numeroita käytetään nykytutkimuksessa samannimisten henkilöiden erottamiseksi. Debra Nailsilla (2002) joidenkin henkilöiden roomalaiset järjestysnumerot poikkeavat tässä käytetyistä, koska tässä mukaan on luettu myös varhaisempia sukupolvia.
- ↑ Tämän Alkibiadeen vanhempia ei tunneta, mutta hänen sanotaan olleen alkmaionidi äitinsä puolelta.
- ↑ Perikleen vaimon nimeä ei tiedetä. Hän oli Perikleelle läheistä sukua, mahdollisesti serkku. Robert Cromey (1984) on esittänyt, että kyseessä olisi ollut Deinomakhe, Alkibiadeen äiti,[13] mutta Nails katsoo, että tämä on kronologisesti mahdotonta.[14]
Lähteet
- Nails, Debra: The People of Plato. Indianapolis: Hackett Publishing, 2002. ISBN 9781603844031 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”alkmeonidit, alkmaionidit”, Antiikin käsikirja, s. 29–30. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ Alkmeoniden (Ἀλκμεωνίδαι) Alkmaioniden (οἱ Ἀλκμαιωνίδαι) Amaltheia. Viitattu 4.9.2023. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g h Smith, William: ”Alcmaeonidae”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Herodotos: Historiateos 6.121–131; Pindaros: Pythia VII.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 2.18.7.
- ↑ Nails 2002, s. 12, 224.
- ↑ Herodotos: Historiateos 6.131.
- ↑ Skolia Pindaroksen Pythiaan 7.17.
- ↑ Demosthenes: Meidiasta vastaan s. 561.
- ↑ Platon: Euthydemos 265.
- ↑ a b Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Alkibiades 1.
- ↑ a b Nails 2002, s. 340.
- ↑ Cromey, Robert D.: On Deinomache. Historia: Zeitschrift für Alte Geschichte, 4th Qtr., 1984, 33. vsk, nro 4, s. 385–401. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Nails 2002, s. 297.
- ↑ Ksenofon: Pidot 4.12.
Aiheesta muualla
