Sodan jälkeen Dodds siirtyi Länsi-Afrikkaan, jossa hän oli seuraavat 20 vuotta, poiketen kaksi kertaa Indokiinassa.
Huhtikuussa 1892 hänet nimitettiin Ranskan Benininlahden joukkojen komentajaksi ja komennettiin johtamaan toista sotaa kuningas Béhanzinin joukkoja vastaan Dahomeyssa. Hänen alaisenaan oli ollut aluksi puolustuksellinen 800 sotilaan joukko[3], mutta myöhemmin Ranska lähetti yli 3 000 sotilasta Dahomeyhin.[2]
Dahomeyn valloitettuaan Dodds ylennettiin kenraaliksi. Ennen poistumistaan hän jakoi Dahomeyn osiin. Sen yhtenäisyys ja instituutiot heikentyivät, kun jokaiseen provinssiin perustettiin oma erillinen hallinto. Kuninkaallisen suvun haarat jäivät vaikutusvaltaisiksi, mutta mikään fonien etninen ryhmä tai kuningaskunta poliittisena yksikkönä ei sen jälkeen pystynyt saavuttamaan yhtenäisyyttä.[4]
Myöhäinen ura
Doddsin voitto Dahomeysta oli tärkeä Ranskan tuleville omistuksille Senegalissa ja Nigerissa. Vuonna 1899 Dodds nimitettiin merijalkaväen ylitarkastajaksi ja pian sen jälkeen hänen komentoonsa annettiin Ranskan 20. siirtomaa-armeija. Vuonna 1904 hän palasi Pariisiin ja palveli Ranskan armeijan korkeimmassa komentoryhmässä vuoteen 1914 asti.[1]
