Työskenneltyään aluksi meijerialalla Almi opiskeli vuodesta 1933 lähtien laulua muun muassa Hanna Granfeltin johdolla. Hän lauloi Suomalaisessa oopperassa 1930- ja 1940-luvulla useita merkittäviä tenorirooleja. Vuonna 1952 hänestä tuli oopperan talouspäällikkö ja muiden johtotehtävien kautta pääjohtaja vuosiksi 1956–1971. Vuonna 1971 hän jäi eläkkeelle johtajanvirasta ja ryhtyi lähes päätoimisesti hankkimaan Suomeen uutta ajanmukaista oopperataloa. Almi oli mukana oopperatalon peruskiven muurauksessa 1988 sekä vielä harjannostajaisissa 1990, muttei enää ehtinyt nähdä talon vihkiäisnäytäntöä 30. marraskuuta 1993.
Almi kunnostautui jatkosodassa useissa eri tehtävissä, muun muassa II/KTR 7:n suorasuuntaustykkijaoksen johtajana. Almi tuhosi runsaasti yli 100 vihollisen erilaista pesäkettä. Kannaksen Ryhmän komentaja kenraaliluutnantti Harald Öhquist esitti Almin palkitsemista Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristillä 18. kesäkuuta 1942. Ylipäällikkö Mannerheim ei kuitenkaan hyväksynyt esitystä.[2] Myöhemmin kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, kenraalimajuri Aaro Pajari yritti vaikuttaa Mannerheimiin Almin asiassa vielä 12. joulukuuta 1944 ja kirjoitti ylipäällikölle kirjeen. Mannerheim ei jostain syystä edes vastannut Pajarin lähettämään kirjeeseen. Ritariesitystä ei myöskään otettu uudelleen käsittelyyn.
Almin puoliso oli balettitanssija ja baletinjohtaja Doris Laine.
Lähteet
Haapanen, Toivo ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 21 ja täydennysliite, s. 4. Otava: Helsinki 1957.
Hurmerinta, Ilmari – Viitanen, Jukka: Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Gummerus: Jyväskylä 2004. ISBN 951-20-6224-0.
