Albrekt, Teschenin herttua (saks. Albrecht; 3. elokuuta 1817 Wien – 18. helmikuuta 1895 Arco)[1] oli Itävallan arkkiherttua ja kyvykäs sotapäällikkö.
Albrektin isä oli Napoleonin sodissa menestystä saavuttanut sotamarsalkka, arkkiherttua Kaarle. Albrekt liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1837 ja sai koulutuksen marsalkka Joseph Radetzkyn alaisuudessa. Hän sai vuonna 1845 kenraalin arvon, mutta joutui eroamaan vallankumouksellisten levottomuuksien puhjettua maaliskuussa 1848. Sen jälkeen Albrekt osallistui Radetzkyn Pohjois-Italian-sotaretkeen 1848–1849 ja kunnostautui divisioonankomentajana varsinkin Novaran taistelussa vuonna 1849.[1][2] Hän toimi Unkarin valtionhoitajana ja ylipäällikkönä 1851–1860 ja sai 1863 ylennyksen sotamarsalkaksi.[2]
Preussin–Itävallan sodan syttyessä vuonna 1866 Albrekt toimi Italian vastaisen rintaman komentajana ja saavutti heinäkuussa ratkaisevan voiton Custozan taistelussa. Italialaiset joukot ajautuivat tämän seurauksena niin suureen hajaannukseen, että Albrekt saattoi irrottaa rintamalta joukkoja ja lähettää ne suojamaan Wieniä Preussin armeijalta, joka oli lyönyt Itävallan Königgrätzin taistelussa. Hänet nimitettiin 10. heinäkuuta 1866 koko Itävallan armeijan ylipäälliköksi, mutta sota päättyi rauhaan ennen kuin hän ehti toteuttamaan suunnittelemiaan operaatioita.[1]
Tämän jälkeen Albrekt omistautui Itävalta-Unkarin armeijan kehittämiselle ja hänet nimitettiin 1869 armeijan ylitarkastajaksi. Preussin esimerkin mukaisesti hän painotti sotateollisuuden ja rautateiden kehittämistä, uudisti yleisesikuntajärjestelmän ja otatti käyttöön uusia asetyyppejä sekä lyhytaikaisen asevelvollisuuden armeijan koon kasvattamiseksi.[1]
Albrektia esittävä ratsastajapatsas seisoo nykyään Wienissä Albertina-museon edustalla.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
