Faith syntyi Lontoossa köyhään perheeseen. Teini-iässä vuonna 1956 Faith näki James DeaninNuori kapinallinen -elokuvassa ja aikoi ryhtyä näyttelijäksi. Hän pestautui elokuva-alalle ensin juoksupojaksi ja pääsi sittemmin filmin leikkaajaksi.
Päivätyön ohella hän johti skiffleyhtyettä, joka vuonna 1957 pääsi esiintymään televisioon. Tässä vaiheessa Faith käytti vielä nimeä Terry Nelhams. Televisio-ohjelman tuottaja Jack Good piti yhtyeen laulajaa lupaavana ja ehdotti tälle soolouraa sekä järjesti levytyssopimuksen. Faith levytti sitten yhtiöille HMV ja Top Rank ennen siirtymistään Parlophonelle.
Kolme ensimmäistä singleä eivät menestyneet, mutta eräässä televisio-ohjelmassa vuonna 1959 häntä säesti The John Barry Seven -niminen orkesteri. John Barry toimi tuolloin televisiosarjojen musiikkivastaavana ja hänestä tuli Faithin yhteistyökumppani.
Adam Faith oli saavuttanut jonkinlaisen teini-idolin aseman esiintymisistään muun muassa televisiosarjassa Drumbeat, ja niin häntä pyydettiin näyttelemään nuorisoelokuvassa Beat Girl. Faith suostui sillä ehdolla, että John Barry saisi säveltää elokuvaan musiikin.
John Barry alkoi myös toimia musiikin sovittajana Adam Faithin levyillä. Marraskuussa 1959 Faith saikin ensimmäisen listaykkösensä singlellä "What Do You Want?". Seuraava single, vuoden 1960 "Poor Me" meni myös ykköseksi. Faith olikin sitten ensimmäinen britti, joka sai seitsemän perättäistä singleään Top 5 -listalle – suoritus, johon ylsi seuraavana Cliff Richard.
Samalla kun Faith levytti menestyskappaleita, hän kävi näyttelytunneilla ja lukuharjoituksissa. Hän esiintyikin useissa elokuvissa 1960-luvun alkupuolella. Yhteistyö John Barryn kanssa jatkui, kun tämä sävelsi samoihin elokuviin musiikin. Faithin elokuvista neljäs, vuoden 1962 Mix Me a Person, oli psykodraama, jossa hänen todelliset näyttelijänkykynsä huomattiin. Myöhemmin Adam Faith näyttelikin huomattavissa rooleissa samoissa elokuvissa kuin Peter Sellers, David Essex ja Jodie Foster.
Adam Faithin menestys musiikkielämässä alkoi hiipua vuoden 1963 jälkeen, ja tällöin hän teki uuden aluevaltauksen näyttelemällä menestyksellisesti 1960-luvun loppupuoliskon ajan teatterilavoilla. Hän alkoi myös toimia artistien managerina. Faith löysi esimerkiksi Sandie Shaw'n vuonna 1964 ja 1970-luvun alussa Leo Sayerin, jonka managerina hän oli kahdentoista vuoden ajan ja jonka varhaiset albumit hän tuotti. Tuottajana Faith toimi myös The Whon laulusolistina tunnetuksi tulleen Roger Daltreyn ensimmäisellä sooloalbumilla.
Vuonna 1986 Adam Faith joutui 46-vuotiaana sydänleikkaukseen. Toivuttuaan hän aloitti talouskolumnistina Daily Mail ja Mail on Sunday -sanomalehdissä. Finanssiasiantuntijan ja -neuvojan rooli kuitenkin himmeni, kun rahoitusasiantuntija Roger Levitt meni konkurssiin. Faith oli nimittäin investoinut varojaan Levittin talousimperiumiin ja menetti kymmenisen miljoonaa puntaa.
Seuraavaksi Adam Faith osti osakkuuden The Money Channel - kaapelitelevisiokanavasta. Tämä puolestaan teki vararikon vuonna 2001 ja verovirasto vaati Faithilta 32 miljoonaa puntaa saattaen tämän henkilökohtaiseen konkurssiin. Hieman yli vuotta myöhemmin Adam Faith kuoli sydänkohtaukseen.
Lähteet
Dave McAleer: Encyclopedia of Hits. The 1950s. Lontoo: Blandford, 1997. ISBN 0-7137-2659-8
YLE Radio Suomi, Nuotin vieressä, 23. kesäkuuta 2010, toim. Josper Knutas.
