Koivunen komensi Tampereen taistelun lopussa koko kaupungin läntistä puolustuslinjaa, komennossaan oli tuolloin useampi tuhat miestä sekä koko Epilän rintama.[3] Hänen vaimonsa mainitaan yhdeksi Pispalan naiskaartin perustajista. Hänen poikansa Martti kaatui taistelussa Epilänharjulla26. maaliskuuta1918. Hänen koko perheensä, mukaan lukien tytöt ja vävy Gunnar Keltamäki kuuluivat punakaartiin. Koivunen pakeni Tampereen taistelun jälkeen itään, selvisi myös Lahden vankimotista, mutta jäi kiinni Voikkaalla ja joutui vankileiriin. Hänet tuomittiin kuolemaan mutta tuomio muutettiin lopulta 15 vuoden vankeusrangaistukseksi. Vapauduttuaan vuonna 1921 hän otti osaa kunnallispolitiikkaan. Vankileiriltä hän sai malarian, jonka jälkiseuraamuksiin hän kuoli syyskuussa 1928.[2]
Lähteet
Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 115, 191, 196. Porvoo: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35452-0