Islantilaisen Ásatrúarfélagiðin jäseniä valmistautumassa blótiin (suom.veri) kesän ensimmäisenä päivänä (isl.sumardagurinn fyrsti), joka on islannissa yleinen vapaapäivä, vuonna 2009.
Muita aasainuskon muotoja tai alalajeja ovat vanatrú (pääjumalina vaanit, Freija tai Freyr), rökkrtrú (keskittyy Jotuneihin tai Lokin perheeseen), odinismi (pääjumalana Odin), lokeanismi (pääjumalana Loki), Forn Sed (anglosaksinen perinne) ja irminismi, joka on germaaninen perinne.
Aasainusko on melko joustava ja avoin uskonto. Aasainuskoiset ottavat vanhoista skandinaavisista kirjoituksista itselleen tietynlaisia elämänarvoja. Erityisen tärkeää heille on kunnia, kuten suoraselkäisyys, rehellisyys, viisaus, kohtuullisuus ja omatoimisuus.[1]
Hyvän ja pahan käsitettä dualistisessa mielessä tai synnin käsitettä ei aasainuskossa ole.[1]
Islantilaiset aasainuskoiset sanovat tulkitsevansa tarinat vanhoista jumalista runollisiksi metaforiksi sekä luonnonvoimien ja ihmisen psyyken ilmentymiksi, eivätkä he ota niitä kirjaimellisesti.[3]
1800-luvulla syntyi liike, joka pyrki herättämään germaanisen muinaisuskon henkiin.[1] Nykyaikainen aasainusko on saanut alkunsa Islannissa. Lampaankasvattaja Sveinbjörn Beinteinsson perusti muinaispohjoismaiseen pakanuuteen perustuvan yhteisön, joka sai nimen Ásatrúarfélagið. Yhteisö hyväksyttiin vuonna 1973 Islannissa rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhteisöksi.[4] Yhteisöllä on vuonna 2016 yli 3 000 jäsentä, ja se oli tuolloin rakentamassa Islantiin omaa temppeliään.[2]
Saksalainen uskontotieteilijä S. von Schnurbein väitti vuonna 2003 julkaistussa artikkelissaan, että suurin osa saksalaisten ja pohjoismaisten ásatrú-ryhmien jäsenistä on aatemaailmaltaan äärikansallisia, rasistisia, äärioikeistolaisia tai kansallissosialistisia.[5] Schnurbeinin mukaan šamanismia harjoittavat ásatrú-ryhmät pitävät kuitenkin usein etäisyyttä maahanmuuttajavastaisiin ryhmiin.[5]
Islantilaisen Ásatrúarfélagiðin johtajan Hilmar Örn Hilmarssonin mukaan Islannin aasainuskoisten yhteisö kannattaa suvaitsevaisuutta, ja se on esimerkiksi vihkinyt ihmisiä homoavioliittoihin jo kauan. Hänen mukaansa rasisteja on muunmaalaisten uuspakanaliikkeiden jäsenissä, ja islantilaiset ovat siksi katkaisseet heihin yhteytensä.[2]
↑Aarnio, Topi: Vanhat jumalat, uudet pakanat. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat: Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. (Uskontotiede 6) Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3
↑ abSchnurbein, Stefanie von: Shamanism in the Old Norse Tradition: A Theory between Ideological Camps. History of Religions, 2003, nro 43:2, s. 116–138. Chicago: University of Chicago Press. (englanniksi)
