Ranskalainen AN-52 ydinase oli kaksi-faasinen, eli se omasi kaksi eri kilotonni-luokan tehoaluetta. Ase oli käytössä vuosina 1972-1992.
AN-52 on ranskalainenydinase. Se on tarkemmin kuvailtuna, taktisen luokan vapaasti putoava ydinpommi. AN-52:ta testattiin ensi kerran 28. elokuuta 1972, ja se asetettiin palveluskäyttöön saman vuoden lokakuussa. Tämän ranskalaisen ydinaseen palvelusuraa kesti vuodet 1972–1992. Aseen voimakkuutta voitiin vaihdella, sillä siinä oli kaksi eri asetusta: pienempi, joka oli 6–8 kT ja suurempi, joka oli 25 kT. Tämän aseen jonkin verran muunneltua ydinkärkeä (MR-50CTC/AN-51) käytettiin myös Pluton-ohjuksissa.[1]
Ranskalaiset rynnäkkökoneet (lähinnä Super Étendard, SEPECAT Jaguar A) sekä jotkin hävittäjäkonetyypit (alkaen Mirage III E-tyypistä) kykenivät pudottamaan tämän 4,2 m pitkän ja 455 kg omamassan omaavan aseen. Mirage 2000N (Mod1 - K1) oli viimeisin tätä ydinpommia hyödyntämään kykenevä konetyyppi. Sarjassaan omina vaiheinaan katsotustiselvennä, oli AN-52 kaiken kaikkiaan kolmas. AN-11 otettiin käyttöön vuonna 1964 ja sen varastointi aloitettiin 1963.[2]
Tämän tyypin ydinpommien tarkka tuotantomäärä ei ole tiedossa, mutta se vaihteli välillä 80–100 kappaletta.[2] AN-52:ta edelsi 70 kT tehoinen AN-22[3] ja sitä seurasi ASMP, ilmasta maahan -tyyppinen, strategista luokkaa lähentelevä (100 - 300 kT) lyhyen kantaman ohjus.
Lähteet
Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet. Karisto, Hämeenlinna, 2011. Suom. Petri Kortesuo. Alkuteos englanniksi, 2000: Amber Books Ltd. ISBN 978-951-23-5456-6. (s.186)
Valitut Palat/Readers Digest: 11/1983. Fitchett, Joseph: Ydinasekilvan kolmas mahti. (s. 35–40)
.JPG)
