Kaaviossa on yleisimmät näytön kuvatarkkuudet, ja 720p on yksi 16:9-kuvasuhteen kuvatarkkuuksista (sinisellä).
720p (1 280 × 720 kuvapistettä, kutsutaan teräväpiirtovalmiiksi ja standarditeräväpiirroksi) on progressiivinen eli lomittamatonteräväpiirtotelevision läheteformaatti, jossa on 720 vaakasuuntaista juovaa ja kuvasuhteena 16:9, joka tunnetaan myös laajakuvateräväpiirtotelevisiona (1,78:1). Kaikkissa tärkeimmissä teräväpiirto-TV:n lähetysstandardeissa (kuten SMPTE 292M:ssä) käytetään 720p:n lähetysmuotoa, jonka kuvatarkkuus on 1 280 × 720. On kuitenkin olemassa muitakin tallennusmuotoja, mm. HDV Playback ja videokameroissa käytettävä AVCHD, joissa käytetään 720p:tä teräväpiirtotelevision standarditarkkuudella. Kuvataajuus riippuu standardeista, ja tavallisessa lähetyksessä se on 50 kuvaa sekunnissa (50 Hz) lomittamattomana PAL/SECAM-maissa (Euroopassa, Australiassa, ym.) ja 59,94 Hz NTSC-maissa (Pohjois-Amerikassa, Japanissa, Brasiliassa ym.)
Luku 720 tarkoittaa, että kuvassa on 720 vaakajuovaa (ja pystysuuntainen kuvatarkkuus on 720 kuvapistettä).[1] Kirjain p tarkoittaa peräkkäispyyhkäisyä eli lomittamatonta (progressiivistä) kuvaa. Kun lähetteessä on 60,00 kuvaa sekunnissa, 720p tarjoaa korkeimman mahdollisen hetkellisen kuvatarkkuuden ATSC- ja DVB-standardeissa. Kuvasuhteen oletetaan olevan laajakuva eli 16:9, joten kuvatarkkuus on 1 280 × 720 kuvapistettä (0,9 megapikseliä).
720i (i tarkoittaa lomitettua kuvaa) on virheellinen käsite, joka löytyy lukuisista lähteistä ja julkaisuista. Se on yleensä kirjoitusvirhe, ja kirjoittaja viittaa 720p-teräväpiirtotelevisioformaattiin. Joissakin tapauksissa sitä luullaan virheellisesti todelliseksi 720p:lle vaihtoehtoiseksi tallennusmuodoksi[2], mutta missään olemassa olevassa tai suunnitellussa lähetysstandardissa ei ole käytetty 720 juovan lomitettua kuvaa millään kuvataajuudella.[3]
Peräkkäispyyhkäisy vähentää tarvetta ehkäistä välkkymistä laskostamalla vaakajuovia, joiden sävykkyys on korkea.[4][5] On myös helpompi esittää 50↔60 Hz:n muunnokset ja hidastusleikkeet lomittamattomina.
720p60:n (kuvataajuus 59,94 Hz) etuna verrattuna 480i:hin ja 1080i60:een (29,97 kuvaa sekunnissa, 59,94 Hz) on se, että se vähentää 3:2:n häiriöitä, jotka johtuvat elokuvan kuvataajuuden 24 kuvaa sekunnissa muunnoksesta. 576i ja 1080i50 (25 kuvaa sekunnissa, 50 Hz), jotka ovat yleisiä Euroopassa, eivät kuitenkaan yleensä ole häiriöllisiä, koska elokuva toistetaan yksinkertaisesti 25 Hz:n taajuudella ja äänenkorkeus korjataan 25/24:llä. Tämän vuoksi 720p60:tä käytetään Yhdysvaltojen läheyksissä, kun taas Euroopan lähetyksissä käyteään usein 1080i50:tä kuvataajuudella 24, ja pystysuuntainen kuvatarkkuus on 1920 tai 1440 kaistanleveyden rajoitteista riippuen. Joissakin eurooppalaisissa lähetyksissä käytetään 720p50-lähetysmuotoa. Sitä ovat käyttäneet mm. saksalaiset ARD ja ZDF, norjalainen NRK ja espanjalainen TVE HD. Arte: kaksikielinen ranskalais-saksalainen kanava, jota ARD, ZDF ja France Télévisions tekevät yhteistyössä, lähetetään Saksassa 720p50:nä mutta Ranskassa 1080i50:nä. Belgialainen Vlaamse Radio- en Televisieomroeporganisatie käytti ennen 720p50:ä, mutta siirtyi 1080i50:een muutamia vuosia sitten.
