Sisällissodan päätyttyä 2. divisioonaan liitetty rykmentti oli Lipolan ja Laatokan välillä Itä-Kannaksella. Sen nimi muutettiin kesäkuun alussa 1918 siten, että järjestysnumero siirrettiin nimen loppuun eli Jääkärirykmentti 3:ksi[1]. Se nimettiin 23. elokuuta uudelleen Savon Jääkärirykmentti N:o 3:ksi[2]. 15. maaliskuuta 1919 annetulla käskyllä joukko-osaston nimeksi tuli Uudenmaan rykmentti. Rykmentin esikunta sijaitsi Terijoella, I pataljoona Raivolassa, II pataljoona Jalkalassa ja III pataljoona Kellomäessä.[3] Rykmentti siirrettiin joulukuussa annetulla määräyksellä Haminaan[4] ja edelleen tammikuussa 1921 Helsinkiin[5], jossa se palveli aina talvisotaan saakka. Uudenmaan rykmentti lakkautettiin 13. kesäkuuta 1940, jolloin siitä, jalkaväkirykmenteistä 9 ja 10 sekä polkupyöräpataljoonasta ja pienemmistä erikoisjoukoista muodostettiin välirauhan ajan 13. prikaati.[6]
Komppanianpäälliköt: 1. komppanian päällikkö jääkäriluutnantti Helge Palmén (toimi myöhemmin pataljoonan komentajana), jääkäriyliluutnantti Karl Enquist (siirrettiin 16. jääkäripataljoonaan), 1. komppanian päällikkö jääkärivänrikki Mikko Pekki (toimi aikaisemmin joukkueenjohtajana 5. jääkäripataljoonassa, jonne hänet siirrettiin takaisin 28. maaliskuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 1. komppaniaan sen siirryttyä rintamalle).
Kronlund, Jarl (toim.): Suomen puolustuslaitos 1918-1939 - Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1992. ISBN 951-0-14799-0