| Štš-307 |
|---|
![]() |
 |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Martin telakka, Leningrad |
| Kölinlasku |
6. marraskuuta 1933 |
| Laskettu vesille |
1. elokuuta 1934 |
| Palveluskäyttöön |
4. elokuuta 1935 |
| Poistui palveluskäytöstä |
upotettu 17. elokuuta 1942 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
577 t (pinnalla)
704 t (sukellus) |
| Pituus |
58,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys |
6,2 m |
| Syväys |
4,2 m |
| Koneteho |
2 × Kolomna-dieselmoottoria 1 370 bhp (pinnalla)
2 × sähkömoottoria 800 shp |
| Nopeus |
12,9 solmua (pinnalla)
7 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
2 200 merimailia@12,9 solmua (pinnalla)
4 500 merimailia@8,5 solmua (pinnalla)
7 merimailia@2 solmua (sukellus) |
| Miehistöä |
37 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
6 × torpedoputkea
2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
| Infobox OK |
Štš-307 (ven. Щ-307) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.
Valmistus
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 6. marraskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 1. elokuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 4. elokuuta 1935.[1]
Palvelus
Saksan aloittaessa hyökkäyksensä Neuvostoliittoon sukellusvene oli Oranienbaumissa erillisessä koulutusdivisioonassa, jonka komentajana oli N. E. Ejhbaum.[2] Alus siirrettiin 21.–22. heinäkuuta 1941 Kronstadtin ja Kundan kautta Tallinnaan, mistä se lähti 24. heinäkuuta ensimmäiselle sotaretkelleen päällikkönään kapteeniluutnantti N. I. Petrov. Alus siirtyi toiminta-alueelleen Liepājan edustalle, minne se saapui 26. heinäkuuta. Alus lähti 8. elokuuta paluumatkalle havaitsematta vihollista. Matkalla aluksen tähystäjä havaitsi 10. elokuuta pinnalla kulkeneen Saksan laivaston sukellusveneen U-144, jota vastaan hyökättiin. Kaksi laukaistua torpedoa tuhosivat saksalaisaluksen miehistöineen. Sukellusvene jatkoi Paldiskiin, jonne se saapui 11. elokuuta. Alus jatkoi seuraavana päivänä Tallinnaan, missä päällikköä syytettiin sukellusveneen S-11 upottamisesta. Syytökset todettiin kuitenkin perättömiksi.[3]
Alus osallistui 28.–29. elokuuta Tallinnan evakuointiin, jossa se torjui ilmahyökkäyksiä kansitykillään. Aluksen miehistö pelasti kahdeksan eloonjäänyttä uponneilta aluksilta. Vene saapui 30. elokuuta Kronstadtiin, mistä se jatkoi vielä samana päivänä Leningradiin. Aluksen kokemuksistaan järkyttynyt päällikkö tuomittiin 22. lokakuuta kymmeneksi vuodeksi työleirille, jossa hän kuoli maaliskuussa 1942.[4]
Alus upotettiin 17. elokuuta 1942.[1]
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
- ↑ a b Polmar & Noot 1991 s. 254
- ↑ Valkonen 2020 s. 36
- ↑ Valkonen 2020 s. 75-76
- ↑ Valkonen 2020 s. 76
.svg){kind=small}
