Ahmadijevin vuosina 1917–1921 julkaistut tarinat kuvaavat tataarityöläisten vaikeita elinoloja ja ottavat kantaa naisten asemaan yhteiskunnassa. Hänen satunsa "ylistävät ystävyyden uskollisuutta ja luonnon kauneutta".[1]
Poliitikkona Ahmadijev otti osaa "ensimmäisessä Venäjän muslimien kongressissa" (1917). Samana vuonna Ahmadijev aloitti yhteistyön bolševikkien kanssa ja vuonna 1919 liittyi kommunistiseen puolueeseen. Hän kuului tätä ennen myös Sosialistivallankumouksellisten maksimalistien liittoon. Ahmadijev toimi myös muun muassa "tataarien ammattiliittojen neuvoston kulttuuriosaston päällikkönä" (1922–1924) ja "Neuvostoliiton keskuskomitean jäsenenä" (1925–1927). Ahmadijev työskenteli myös toimittajana eri lehdissä.[1]
_(cropped).jpg)
