Cabet oli tynnyrintekijän poika ja alkuperäiseltä ammatiltaan lakimies. Hän piti menestyvää lakitoimistoa synnyinkaupungissaan Dijonissa, mutta joutui vaikeuksiin Bourbon-restauraation vastustajana ja muutti vuonna 1825 Pariisiin. Siellä hänestä tuli vallankumouksellisten carbonarien kannattaja ja hän osallistui vuoden 1830 heinäkuun vallankumoukseen. Uusi hallitus nimitti hänet 1831 pääprokuroriksi Korsikaan, mutta hänet erotettiin pian tasavaltalaisten mielipiteittensä vuoksi. Hänet valittiin Ranskan edustajainkamariin ja hän alkoi julkaista hallitusvaltaa arvostellutta Le Populaire -nimistä lehteä. Kun hänet vuonna 1834 tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan kirjoittelunsa vuoksi, hän pakeni Englantiin ja asui maanpaossa Lontoossa, kunnes yleinen armahdus astui voimaan vuonna 1839. Englannissa Cabet sai entistä radikaalimpia aatteellisia vaikutteita.[2][3] Häntä innoitti muun muassa Robert Owen ja tämän perustama New Lanarkin yhdyskunta.[4]
Vuonna 1840 Cabet julkaisi Thomas MorenUtopiaa jäljittelevän menestysromaanin Voyage en Icarie, joka kuvasi kuvitteellista Ikaria-nimistä yhteisöä. Teoksen tarkoituksena oli esitellä Cabet’n kehittelemä ihanneyhdyskunnan malli, joka perustui yksityisomaisuuden korvaamisen yhteisomistuksella. Seuraavina vuosina hän levitti samaa ajatusta useissa julkaisuissa ja keräsi tuekseen suuren kansanliikkeen, jolla on arvioitu olleen jopa 400 000 kannattajaa. Vuosina 1848 ja 1849 Cabet ja sadat hänen kannattajansa eli ”ikarialaiset” matkustivat New Orleansiin Yhdysvaltoihin tarkoituksenaan perustaa kuvatunlainen ihanneyhteisö. Sitä yritettiin perustaa ensin Texasiin, mutta Cabet’n ostamat maat jouduttiin pian hylkäämään, koska maaperä oli liian köyhää ja sijainti liian syrjäinen. Vuonna 1849 Cabet kannattajineen osti mormoneiltaIllinoisinNauvoon siirtokunnan ja perusti sinne uuden Icarian.[1][2][3] Perustamiseen osallistui 280 ikarialaista ja suurimmillaan yhteisön väkiluku oli 1 800. Cabet ei kyennyt toteuttamaan käytännössä kaikkia utopistisia ideoitaan.[1] Icariassa suosittiin muun muassa yhteisruokailuja ja lapset pyrittiin kasvattamaan yhdessä. Yhteisön yleiskokous valitsi vuosittain puheenjohtajan ja töitä johtaneet virkailijat. Kun Cabet ehdotti itselleen neljän vuoden mittaista puheenjohtajakautta, hän menetti monien kannattajiensa luottamuksen.[4] Yhteisöä hajotti myös hänen lisääntyvä itsevaltaisuutensa ja puuttuminen yhdyskuntalaisten yksityiselämään.[2] Vuonna 1856 yhteisön sisäiset erimielisyydet johtivat siihen, että Cabet ja 180 hänen puolelleen asettunutta uskollisinta kannattajaa joutuivat muuttamaan pois. Hän asettui Saint Louisiin, jossa pian kuoli.[1][3] Hän oli saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden 1854.[2]
Cabet’n kuoltua hänen kannattajansa perustivat uusia ikarialaisia yhteisöjä vielä Missourin Cheltenhamiin, IowanCorningiin ja KalifornianCloverdaleen, mutta ne lakkasivat toimimasta 1800-luvun loppuun mennessä.[1]
Lähteet
↑ abcdeÉtienne Cabet(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 3.7.2016.
↑ abcdÉtienne Cabet(englanniksi) Encyclopedia of World Biography (2004), Yourdictionary.com. Viitattu 3.7.2016.
